Perustehtävä
“Kansalaisopistot ovat kaikille avoimia oppilaitoksia, joissa voi oppia uusia tietoja ja taitoja. Useimmiten tarjontaan kuuluu taideaineiden, käsityön ja musiikin kursseja, kieli- ja kirjallisuuskursseja, kotitalouden, liikunnan ja tietotekniikan kursseja sekä yhteiskunnallisia aineita. Lisäksi kansalaisopistoissa järjestetään vuosittain paljon avoimia yleisöluentoja erilaisista aiheista. Kansalaisopistoon ei tulla suorittamaan tutkintoa, vaan opinnot perustuvat elinikäisen oppimisen periaatteeseen sekä ihmisen omaan haluun oppia ja kehittyä. Kansalaisopistojen tavoitteena on vapaan sivistystyön lain mukaan edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Tarkoituksena on järjestää yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta.”
Lue lisää kansalaisopistoista www.kansalaisopistot.fi
Laki vapaasta sivistystyöstä: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980632
Tunturi-Lapin alueella toimii kolme kansalaisopistoa: Kolarin kansalaisopisto, Muonion kansalaisopisto sekä Revontuli-Opisto, joka toimii Kittilän, Enontekiön ja Sodankylän yhteisenä opistona Kittilän kunnan hallinnoimana. Kansalaisopistot toimivat aina kuntaorganisaation alaisena yksikkönä, yhtenä osastona esim. sivistystoimen tai hyvinvointipalveluiden alla, riippuen kunkin kunnan hallinnon rakenteesta. Kansalaisopisto on siis yksi palanen esim. kulttuuri-, kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimen rinnalla. Jokaisella kansalaisopistolla on rehtori ja tämä vastuutehtävä kuuluu Kolarissa ja Muoniossa sivistysjohtajan työtehtäviin. Revontuli -opistolla rehtori on omana toimenaan. Lisäksi kansalaisopistojen käytäntöjä voi hoitaa opistosihteeri tai vaikka kulttuuritoimi pienellä osuudella kokonaistyöajasta.
Kansalaisopisto järjestää kurssitoimintaa oman kunnan/kuntien alueella, mutta mukaan voi tulla myös ulkopaikkakuntalaisia. Etäkurssit ovat kasvattaneet viime vuosina suosiota ja niissä osallistujia voi olla mistä päin maailmaa tahansa. Tunturi-Lapin alueella ei toimi muita opistoja tai vastaavia harrastustoiminnan järjestäjiä, tosin urheiluseurat, yhdistykset, kunnan muut osastot, seurakunnat ja koulut järjestävät jonkin verran kerho- ja harrastustoimintaa. Pienissä kunnissa kansalaisopistolla onkin tärkeä elinvoimaisuutta ylläpitävä vaikutus. Se on taiteen ja kulttuurin harrastamisen perusta, se ruohonjuuritason tekeminen, jolla luodaan pohja alueen kulttuurielämälle. Kun muut palvelut hiljalleen loppuvat pienemmistä kylistä, kansalaisopisto ja kotihoito jäävät. Yleensä pienissä kylissä kursseille osallistutaan aktiivisesti. Isommissa keskuksissa tarjontaa on enemmän, joten kansalaisopisto on niissä yksi vapaa-ajan toimija muiden rinnalla ja harrastajat jakautuvat useampiin yhteisöihin. Kansalaisopistot pyrkivät tekemään kaikissa kunnissa yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa, jotta kaikille löytyy sopiva rooli, eikä vapaa-ajan toiminnoissa tule päällekkäisyyksiä tai kilpailua. Jos vaikka urheiluseurat järjestävät aktiivisesti jääkiekkoa ja jalkapalloa tai naisvoimistelijat tanssia, keskittyy kansalaisopisto käsitöihin ja musiikkiin. Kaikki hyötyvät hyvästä yhteistyöstä, kun toiminnot täydentävät toisiaan ja tuovat monipuolisuutta alueen tarjontaan.
Henkilöstö
Kansalaisopistot ovat merkittäviä kulttuurialan työllistäjiä. Hallinnon (rehtori ja toimistohenkilöstö) lisäksi kansalaisopiston opettajat ovat kunnan palkkalistoilla. Opettajia on kahdenlaisia: virkaopettajat ja tuntiopettajat. Virkaopettajat tekevät työtään virkavastuulla ja työhön kuuluu 580 tuntia opetusta vuodessa sekä 200 tuntia muuta työtä, kuten esitysten, näyttelyiden, tapahtumien ja yleensäkin toiminnan suunnittelua ja toteutusta. Virkaan kuuluu normaalit vuosilomakäytännöt. Tuntiopettajat voivat olla joko päätoimisia tai sivutoimisia. Päätoimiseksi lasketaan opettaja, jolla on vähintään 16 opetustuntia viikossa. Tuntiopettajille maksetaan korvaus opetusajasta sekä kilometrikorvaukset työmatkoista. Opettajien palkka määräytyy KVTES:n mukaan ja on minimissään 26 € / 45 min. Palkka nousee pätevyyden ja kokemuksen mukaan, mutta ero ei ole suuri minimi- ja maksimipalkan välillä. Yleensä kansalaisopiston palkkatasoa pidetään kilpailukykyisenä ja opettajat ovat siihen jokseenkin tyytyväisiä. Palkanmaksu ja sen perusteet ovat hyvin selkeät ja varmat. Tunturi-Lapissa suositaan ehdottomasti paikallisia opettajia, koska matkakulut syövät paljon resursseja.
Kurssit
Kansalaisopiston tunnit ja toiminta järjestetään ensisijaisesti kunnan tiloissa yhteisillä välineillä perusopetuksen ja muiden kunnan yksikköjen kanssa. Marssijärjestyksessä ruuhkaisissa tiloissa on aina ensimmäisenä koulujen tarpeet, sitten kansalaisopiston kurssit ja sen jälkeen muut toimijat. Toki tilan käyttöä sovitellaan. Tärkeimmät tilat ovat koulujen salit, musiikkiluokat ja muut luokkatilat. Sivukylissä, joissa koulut on lakkautettu, käytetään vanhoja kouluja ja kylätaloja, joista maksetaan hyvin kohtuullista ylläpitovuokraa esim. kyläyhdistyksille. Työväentalot ja seurojentalot, päiväkodit, joskus jopa yksityiset koditkin toimivat kurssikeskuksina. Kittilässä toimisto- ja opetustiloja on myös Redun tiloissa kirkonkylällä ja Muoniossa vuokrataan kudontatilaa. Tärkeintä on tuottaa elinikäistä oppimista sinne, missä tilausta ja intoa on. Pääosin välineistö on yhteisessä käytössä päiväkotien ja koulujen kanssa, samoihin tiloihin varastoituna, mutta jotain erityisvälineistöäkin toisinaan tarvitaan esim. allasjumppaan Pajalassa, viulunsoittoon, matonkudontaan jne. Myös yhdistykset kantavat kortensa kekoon välineistön osalta. Esimerkiksi Rohki Hyä sirkus ry Kolarissa hankkii ja hoitaa kaiken sirkusvälineistön kansalaisopiston sirkustunneille.
Kuka maksaa kurssit? Pääosin jokaisella kurssilla on kolme maksajaa: valtio, kunta ja oppilas itse. Valtionosuustunnit tarkoittavat kursseja, jotka ovat kaikille tarkoitettuja ja kestoltaan vähintään kuusi tuntia. Näistä kursseista maksetaan 57 % valtionosuus opettajan keskipalkasta kurssin järjestäjälle eli kunnalle. Kunta kustantaa harrastustoiminnasta tilojen, välineistön ja henkilöstöresurssin lisäksi osan ja loput jää oppilaalle kurssimaksuksi, joka on varsin kohtuullinen tukien johdosta. Kansalaisopistot voivat järjestää myös yksityisiä, suljetulle ryhmälle suunnattuja myyntipalvelukursseja (työvoimakoulutukset, yrityskoulutukset, luennot, EA-kurssit oppilaitoksiin ym.) jotka eivät kuulu valtion avustuksen piiriin.
Kansalaisopiston kurssit koostuvat pääosin säännöllisistä, koko kauden kestävistä viikkotunneista ja lyhyemmistä intensiivikursseista. Yleensä syyskausi kestää 10 viikkoa ja kevätkausi 12. Taiteen perusopetukseen kuuluu 25 viikkoa opetusta, joten lukuvuosi on vähän pidempi. Suosituimmat ja suurimmat lajit yleensä kansalaisopistoissa ovat liikunta, taideaineet ja kädentaidot. Erilaiset “villitykset” elävät ja muuttuvat ajan mukana, mutta jotkut kurssit pitävät suosionsa vuodesta, ehkä jopa vuosikymmenestä toiseen. Jokaisella opistolla ja kunnalla on omat erityispiirteensä, vahvuutensa ja painotuksensa kurssitarjonnassa. Kolarin kansalaisopiston erityispainotus on sirkuksessa 150 harrastajan voimin. Muoniossa käsityöt ovat kansalaisopiston heiniä, mutta myös tanssi on vahvasti edustettuna. Enontekiö on musiikkikunta ja kursseilla on mukana mm. populaarimusiikkia ja bänditoimintaa. Kittilässä myös musiikin harrastaminen on laajaa mm. erilaisissa kuoroissa ja pelimannimeiningeissä. Kittilän erikoisuutena on myös teatteri ja useat esiintyvät ryhmät. Sirkassa korostuvat liikunta- ja ulkoilulajit. Musiikki mainitaan kaikissa opistoissa ehkä tärkeimmäksi taideaineeksi kokonaisuutena.
Säännöllinen, kauden mittainen harjoittelu ei sovellu kaikkeen tekemiseen, joten lyhytkurssit ovat aivan yhtä normaalia ja tärkeää kansalaisopiston toimintaa. Sesonkiluonteisella matkailualueella lyhytkurssi voi luonnistua asukkaille paremmin kuin sitoutuminen jatkuvaan harrastamiseen. Lyhytkurssi on myös hyvä keino kokeilla uusia kurssi-ideoita, testata kiinnostusta, esitellä alueelle uusia lajeja ja opettajia. Myös uudet tekijät ja osaajat voivat helposti kokeilla lyhytkurssilla, sopisiko opetustyö omaan elämään jossain määrin ja jollain tavalla. Kaikki kansalaisopistot ottavat ilomielin vastaa uusia tekijöitä, ideoita, kaikenlaisia taitoja, joita voidaan yhdessäkin työstää kurssiksi. On tärkeää, että haja-asutusalueella kaikki erityisosaaminen, taito ja innostus saadaan jaettua yhteisön iloksi, eikä opettajuus vaadi välttämättä tiettyä koulutusta vaan tekemisen iloa ja rakkautta lajiin.
Perinteisesti vuoden aikana opittuja taitoja kootaan esille kansalaisopistojen kevätnäytöksiin ja näyttelyihin. Kevätnäytökset ovat avoimia ja tärkeitä, koko perheen tilaisuuksia kunnissa. Esiintymisiä voi olla vuoden aikana myös muissa kunnan tapahtumissa ja tilaisuuksissa, joita on kuntakohtaisiin tietoihinkin koottu. Kansalaisopistot toimivat yhteistyössä alueen yhdistysten ja taiteilijoiden kanssa mahdollistamalla ja hyödyntämällä heidän osaamista ja verkostoja. Jos esim. yhdistys haluaa tuoda kuntaan lajin erityisosaajan, voidaan lyhytkurssin opetus järjestää kansalaisopiston kautta. Kulttuuritoimen avustuksella järjestetään ehkä samalla artistin esitys ja yhdistys hoitaa majoituksen, tiedottamisen omissa kanavissaan sekä muut käytännön järjestelyt. Mielellään yhteistyötä tehdään kunhan toiminta on kaikille avointa ja läpinäkyvää kansalaisopiston arvojen mukaisesti.
Haasteet
Tilat. Kaikki haluavat harrastaa iltaisin maanantaista torstaihin. Samoissa koulujen saleissa ja luokissa pitäisi harrastaa lähes kaikki. Tilat eivät useinkaan sovellu kovin hyvin harrastuksen vaatimuksiin ja niin oppilaat kuin opettajat luovivat epäkäytännöllisyyksien lomassa parhaansa mukaan. Jotkut kurssit eivät käynnisty ollenkaan tilanpuutteen vuoksi, sisäilmaongelmiin ei viitsitä edes puuttua tässä selvityksessä. Tilat ovat yleisin valituksen aihe niin oppilaiden kuin opettajienkin suunnalta. Myös aikatauluttaminen koetaan haastavaksi juurikin tilojen ruuhkaisuuden vuoksi, mutta myös välimatkojen takia. Oppilaat jäävät usein koulusta suoraan odottelemaan harrastusta kun kotimatkat ovat pitkät. Päivät venyvät, eväsrasiat napsuvat käytävillä ja välillä soittotuntien alussa keitetään kaakaota, että pikkuoppilaat jaksavat vielä hetken keskittyä uuden oppimiseen. Eräänlaiseksi haasteeksi tunnistettiin myös se, että aktiiviset harrastajat harrastavat paljon ja montaa lajia, jolloin päällekkäisyyksiä syntyy väistämättä viikko-ohjelmissa. Muoniossa kaipailtiin myös henkilöstöresurssia, jotta voitaisiin tehdä ns. etsivää oppilastyötä, jolla saataisiin uusiakin oppilaita harrastusten piiriin. Mielekäs harrastus ja kannustava harrastusyhteisö voi olla suunnan kääntävä oljenkorsi haastavissa elämäntilanteissa. Kaikissa kunnissa oltiin huolissaan miesten vähäisemmästä osallistumisesta kursseille ja toivottiin keinoja nuorten ja nuorten aikuisten aktivoimiseen.
Välimatkat. Siitä ei päästä Tunturi-Lapissa mihinkään, että välimatkat tuovat haasteita. Opettajille maksetaan kilometrikorvaukset työmatkoista, muttei matkoihin käytetystä ajasta. Matkoihin menee kuitenkin paljon opistojen resursseja, joten niitä yritetään käyttää järkevästi, ettei sen vuoksi jouduta supistaman kurssitarjontaa. Yhden kurssin takia ei voi ajella kilometrikaupalla. Yhden opettajan kaikki kurssit ja tunnit pyritään siis järjestämään samalle reissulle. Samasta syystä suositaan ehdottomasti paikallisia opettajia ja yritetään parhaan mukaan järjestellä aikatauluja. Kun osaajia ei ole jonoksi asti, hyödynnetään toki lähikuntienkin opettajia, jotka ajavat ehkä yhden illan Kolarissa, yhden Muoniossa, Kittilässä ja jopa Sodankylässä, jos vain jaksavat.
Henkilöstöresurssi. Toinen suurimmista, yhteisistä ongelmakohdista on henkilöstöön liittyvät haasteet. Muonion ja Kolarin pienemmissä opistoissa resurssit eivät riitä hallinnon puolella vaan nykyisellään opiston pyörityksestä selvitään juuri ja juuri yhteistyöllä. Toiminnan kehittämiseen, uuden ideoimiseen, laajentamiseen, jalkautumiseen ja kuntalaisten ajatusten kuunteluun ei kertakaikkiaan riitä resurssit, vaikka halua olisi.
Opettajien rekrytointi. Ehkä vieläkin suurempi haaste joka opistossa on kuitenkin opettajien löytäminen ja rekrytointi. Opistoissa on vakiintuneita opettajia ja ryhmiä, jotka luovat arvokasta vakautta opistojen toimintaan. Jatkuvuus on harrastamisessa tärkeä asia. Jatkuvuus luo turvallista ja luottavaista ilmapiiriä sekä rutiineja, jota taitojen kehittyminen vaatii. Kun osa vakiintuneista opettajista ja oppilaista ikääntyy, mistä löydetään uusia, pysyviä opettajia ja ryhmiä? Jos opettamiseen motivoituneita ammattilaisia ei löydy alueelta valmiiksi, voisi heitä houkutella kauempaakin Lapin maisemiin töihin. Valmiita opettajan paikkoja (virkoja on alueella yhteensä seitsemän) on kuitenkin harvoin auki ja hyppy tuntiopettajaksi on aikamoinen riski ja vaatii sinnikkyyttä. Ensin täytyy olla aina opettaja tiedossa, ennen kuin kurssi voidaan avata opiston tarjontaan. Vasta ilmoittautumisvaiheessa nähdään toteutuuko kurssit ja onko opetustyötä lopulta tarjolla vai ei. Jos laji ja opettaja ovat uusia, voi myös hetken kestää, ennen kuin kurssit alkavat pyöriä täydellä teholla ja silloin kysytään opettajan sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä elannon suhteen. Joissain kunnissa huolena oli myös se, että eläköityvien opettajien tilalle ei ole helppo löytää nuorempia jatkajia, vaikka ryhmissä olisi paljon kävijöitä. Nuorempien taidot ja intressit ovat helposti muissa kuin perinteisissä lajeissa.
Tunturi-Lapissa yhdellä ihmisellä on suuri merkitys alueelle ja yksi ihminen merkitsee usein koko taiteenlajin saapumista, mutta myös lähtemistä alueelta. Tanssin, teatterin, sirkuksen tai tietyn instrumentin olemassaolo alueella lajina on usein yhden ihmisen työn ansiota ja vaikutus ulottuu kymmeniin, jopa satoihin ihmisiin. Asetelma on jotenkin vaikuttava, mutta hyvin hauras. Ei ole tuuraajia sairaustapauksissa, sama ihminen ei repeä koko alueelle, eikä pysty ajamaan jatkuvasti näitä välimatkoja. Työ on myös hyvin yksinäistä kun työyhteisö puuttuu ja voi johtaa helposti työuupumukseen. Jos vielä toimeentulo opetuksista on koko ajan epävarma, eikä tuntiopettajille kerry lomia ja kun vielä asuntopula tuo omat haasteensa, joutuu moni luovuttamaan ja palaamaan etelään tai siirtymään muille aloille. Samalla alueelta katoaa ehkä koko taiteenlaji. Suurin osa opistojen opettajista toimiikin sivutoimisina tuntiopettajina muiden töiden ohessa tai keskittyy lyhytkursseihin. Kaikkia tarvitaan, niin pitkäaikaisia kuin vaihtuvia pää- ja sivutoimisia opettajia, jatkuvuutta ja uusi ideoita, pysyvyyttä ja muutosta. Pääasia, että opettajia on.
Toiveet
Hyvät, sopivat ja riittävät harrastustilat ovat toiveista ensimmäiset. Kolariin ja Kittilään on tulossa uudet koulukeskukset / monitoimitalot, jotka toivottavasti helpottavat jonkin verran tilojen puutetta. Haaveissa vilahtaa myös yhteisiä tiloja saman alan toimijoille, opistotalo tai vapaa-ajankeskus, jossa vapaan sivistystyön osastot, miksei muitakin vapaa-ajan toimijoita työskentelisi saman katon alla, rinta rinnan ja tieto kulkisi luoden hyvää synergiaa. Ehkä olisi hyvä myös keskittää harrastustoimintaa kansalaisopiston alle kuten liikuntatoimen alla pyörivä sirkus Muoniossa. Toiveena on myös myönteiset päättäjät ja poliitikot sekä onnistuneet organisaatiomuutokset nyt, kun sote-uudistus väistämättä kuntia ravistelee. Pohjimmiltaan kansalaisopistoissa halutaan vakautta kaikkeen toimintaan, niin tiloihin, resursseihin, henkilöstöön kuin kursseihin, että saadaan tehdä rauhassa.
Hyvää yhteistyötä toivotaan moneen suuntaan, niin kunnan eri osastojen välillä kuin kuntien ja opistojenkin välillä. Revontuli-opistossa nähtäisiin kyllä paljon hyötyjä siinä, että kaikki seudun kunnat kuuluisivat samaan opistoon. Tieto kulkisi, löytyisi samasta paikasta ja oppilaiden olisi helpompi kulkea opiston kursseilla yli kuntarajojen, niin kuin muutenkin kuljetaan. Vierailevat opettajat voisivat samoilla matkakuluilla kiertää useamman kunnan ja työvoima kiertäisi muutenkin tehokkaammin. Myös opettajien näkökulmasta se kuulostaa hyvältä idealta. Olisi helpompi suunnitella työtä ja tunteja eri kunnissa, kun työnantaja olisi sama ja kaikki eläisivät samassa vuosirytmissä. Samalla opettajien verkosto laajenisi ja voisi synnyttää kaivattua vertaistukea ja työyhteisöllisyyttä kun useampia tekijöitä kuuluisi samaan porukkaan. Laajemman verkoston kautta löytyy ehkä helpommin uusia opettajiakin. Yhdessä voitaisiin suunnitella enemmän ja laajempia esityksiä, ja oppilaat pääsisivät esiintymään eri kuntiin. Alunperin hankkeena käynnistyneessä selvityksessä oli mukana seitsemän kuntaa, joista vain kolme jäi lopulta yhteiseen Revontuli-opistoon.
Ja vielä viimeisenä, muttei vähäisimpänä toiveena on, että ottakaa yhteyttä opistoon! Kertokaa toiveita, esittäkää kurssi-ideoita, ilmiantakaa hyviä opettajaehdokkaita, piileviä kykyjä tai tarjotkaa omaa osaamista. Kansalaisopisto on kaikkien yhteinen kohtaamisen, oppimisen ja yhdessä tekemisen paikka ja alueen asukkaat yhdessä luovat siitä omannäköisen, kulttuurisen verkoston.
