Päätelmät

Mitä ei tullut esiin?

Kulttuurikartoitusta lähdettiin rakentamaan avoimin mielin ja valmiina elämään sen mukaan mitä esiin nousee ja mitä alueen toimijat itse pitävät oleellisena tietona ja toimintana alueella. Pääotsikoiksi muotoutuivat ne osiot, jotka luontevasti kentältä esiin tulivat. On hyvä huomata myös ne asiat, joita ei tullut esiin. Alkuperäisessä suunnitelmassa tarkoituksena oli kartoittaa myös mahdollisia maakunnallisia ja valtakunnallisia toimijoita, jotka alueen kulttuurielämään vaikuttavat erityisesti esittävän taiteen osalta. Selvitykseen on nostettu tahoja, jotka haastatteluissa nousivat keskusteluun, muita ei yksinkertaisesti tullut vastaan. Esimerkiksi Lapin alueen tai minkään muunkaan alueen oppilaitoksia ei liiemmin mainittu haastattelujen yhteydessä. Tiedustelin myös elokuva ja tv-alan toiminnasta, jos tiedossa on valtakunnallisia tuotantoyhtiöitä, jotka toimivat alueella tai muita valtakunnallisia toimijoita. Mitään ei tullut tietooni. Joko muita maakunnallisia tai valtakunnallisia toimijoita alueella ei suuremmin ole tai toiminnot eivät näy tai vaikuta paikallisella tasolla. Toimijoilla on joitakin omia verkostojaan, joilla voi olla toimijoiden kautta vaikutuksia alueelle, mutta omia näkyviä rooleja en löytänyt. Toki Lapin luonto ja maisemat ovat kaikkien tahojen ja taiteentekijöiden vapaassa käytössä ja varmasti monia teoksia tehdään alueella tai haetaan vaikutteita ja inspiraatiota luonnon helmoista, mutta tekeminen ei vaikuta paikallisiin toimijoihin. Tehdäänkö Lapissa kenties taidetta joissain omissa kuplissa, joiden välillä tieto ei kulje? 

Tiedonkulku

On aivan mahdollista, että alueella on toimintaa enemmänkin kuin mitä kartoitukseen päätyi, mutta tieto siitä ei tavoita paikallisia toimijoita. Tiedonkulku nousi monin tavoin esiin haastatteluissa. Kulttuuriala tarvitsisi selvästi oman alueellisen verkostonsa ja tiedotuskanavansa. Löysin Tunturi-Lapista ainakin seitsemän eri tapahtumakalenteria, jokaisella kunnalla omansa, samoin matkailuorganisaatiolla. Kalentereita voi olla muitakin. Silti ihmiset eivät tunnu löytävän tietoa alueen kulttuuritapahtumista. Tapahtumakalentereissa on tilaisuuksia laidasta laitaan ja jokaisella ylläpitäjällä on omat tarkoitusperänsä, toimintatapansa ja kohdeyleisönsä, jota kalenterin halutaan parhaiten palvelevan. Kalenterilla on merkitystä vain, jos se todella palvelee jotakin tarkoitusta ja käyttäjäkuntaa, on ajantasainen, aktiivinen, toimiva ja tulee todella käyttöön ja tarpeeseen. Jos kalenterilla yrittää palvella kaikkia, sillä ei palvele välttämättä ketään kovin hyvin. Muutaman tapahtuman tähden kalenteria on turha ylläpitää. Olemassa olevat kalenterit siis palvelevat jo tiettyä tarkoitustaan, mutta tarvitaanko alueelle jonkinlainen erillinen kulttuurikalenteri? Mielestäni asiaa olisi todella syytä selvittää tarkemmin. 

Tiedonkulku, sen ongelmat ja tarpeet eivät kuitenkaan pelkällä tapahtumakalenterilla ihan korjaannu. Esiin nousi muitakin tiedottamisen tarpeita. Tietoa alueen kulttuurielämästä tarvitsevat siis kulttuurin asiakkaat ja yleisöt, niin paikalliset kuin matkailijat. Tietoa tarvitaan alueellisesti ja kootusti, nimenomaan kulttuurialan tiedot yhdessä paikassa. Tietoa tarvitsevat myös tekijät, niin paikalliset kuin muualta saapuvat esiintyjät, opettajat, tuottajat, ehkä kiertuetta suunnittelevat artistit. Tietoa omasta tekemisestä, omasta olemassaolosta ja tarjonnasta halutaan tuoda alueen tietoon. Halutaan tietää mihin, kenelle ja milloin voi omaa osaamista tarjota tai järjestää. Tietoa tarvitsevat kulttuuria tuottavat ja järjestävät tahot. Mitä ohjelmaa ja millaisia tekijöitä on tarjolla milloinkin, kuka on kiertueella ja käytettävissä, mitä tapahtuu yhtä aikaa missäkin, miten vältetään päällekkäisyydet. Kulttuurialan tekijät ja toimijat haluavat myös kommunikoida keskenään. Halutaan tietää, mitä missäkin tapahtuu, keskustella ja jakaa näkemyksiä ja kokemuksia, tehdä yhdessä. Halutaan kehittää alaa ja vaikuttaa yhdessä kulttuurialan edistämiseen ja elinvoimaisuuteen. 

Ylläpitäjä

Jokainen verkosto vaatii ylläpitäjän ja verkoston ylläpito taas resursseja; aikaa, rahaa ja tekijöitä. On helppo todeta alueen haasteeksi se, ettei meillä ole luontaista tahoa, joka toimisi kulttuurialan verkoston kokoajana ja ylläpitäjänä. Tunturi-Lapin paikalliset toimijat ovat liian pieniä laajan verkoston ylläpitäjiksi. Ei riitä resurssit tai toiminnasta puuttuu vakautta ja jatkuvuutta. Lappi on laaja alue ja maakunnalliset verkostot toimivat varmasti hyvin, jos ne on selkeästi rajattuja. Tietty taiteenlaji voisi ehkä hyötyä Lappi-tason verkostosta tai tietty toimijataho kuten Lapin kuntien kulttuuritoimet tai kansalaisopistot. Tällaisia verkostoja onkin ja Tunturi-Lapista niissä ollaan kyllä mukana. Pienten toimijoiden Tunturi-Lapissa tärkeämpää olisi kuitenkin harvojen kulttuurialan tekijöiden yhteen tuominen ja rivien tiivistäminen monialaisesti, jotta syntyisi synergioita. Monella tapaa Lappi on liian laaja ja toiminnot alkavat maakuntatasolla helposti kuitenkin keskittyä tietylle alueelle. Jos verkosto on esimerkiksi Rovaniemi -vetoinen ja ylläpitäjä sidosryhmineen sijaitsee siis Rovaniemellä, jää sen vaikutus usein hyvin vähäiseksi tai ohueksi ylempänä Lapissa, jäähän väliin helposti se 400-500 kilometriä. Lapin eri osien ja kylien todellisuudet ja tarpeet ovat myös niin erilaiset, ettei niitä voi käsitellä samalla kaavalla. Ihmisten osallisuus kulttuuriin on sitä vahvempaa, mitä lähempänä päätöksenteko ja vaikuttaminen tapahtuu. Liian laaja verkosto etäännyttää, liian suppea kääntyy kuplaksi. Jossain siinä välimaastossa elää hengittävä ja luontaisesti uusiutuva, uutta synnyttävä paikalliskulttuurin verkosto. Verkoston tarve nousi haastatteluissa esiin voimakkaasti oikeastaan kaikilta tahoilta, joten asiaa on todella syytä työstää eteenpäin. Olisi tärkeää selvittää ja määritellä tarkemmin kuka verkostosta tarvitsee mitäkin ja missä laajuudessa verkosto palvelisi näitä tarpeita parhaiten. Samalla olisi hyvä suunnitella alusta alkaen verkoston ylläpitoa, kuka ottaa vetovastuun ja millä resursseilla. 

Esimerkki

Punotaanpa ilmaan heitetyistä ideoista ja toiveista kuvitteellinen esimerkki siitä, millainen verkosto Tunturi-Lapissa voisi toimia. Yritän tuoda yhteen mahdollisimman monen tahon haaveita ja toiveita. Lähdetään vaikka siitä olettamuksesta, että Puuraja jatkaa kehittämistyötä, kun kerta alkuun on päässyt ja ottaa verkoston rakentamisen ja ylläpidon hoitaakseen. Hankkeen aikana pohjalle on syntynyt jo tietokanta alueen toimijoista, jota laajennetaan ja päivitetään jatkossa vuosittain. Lisäksi aletaan koota tietopankkia taiteilijoista ja esiintyjistä. Sivustolle nousee eri taiteenlajeille osiot, joissa esitellään lappilaisia taiteentekijöitä palveluineen, tuotteineen, ohjelmineen ja yhteystietoineen. Kaikki Lapin esiintyjät ja taiteentekijät samassa paikassa, hyvin presentoituna ja helposti tilattavissa. Lisäksi kootaan tekijäpankkia taiteen ja kulttuurin sidosryhmistä: ääni- ja valo-osaajat, puvustajat, maskeeraajat, lavastajat, ehkä markkinoinnin ja tuotannon osaajia, kirjanpitäjää, käsikirjoittajaa, kaikkea sitä osaamista, mitä alalla tarvitaan kokonaisuutena. Puuraja voi toimia jopa luovien alojen työnvälittäjänä, jolloin kaikki tarpeet ja tilaukset saapuvat samaan osoitteeseen, Puuraja etsii oikeat tekijät tilauksiin, hoitaa maksuliikenteen, sopimukset ja yhteydenpidon asiakkaan ja tekijän välillä normaalia provikkaa vastaan.

Tapahtumakalenteri kuuluu asiaan tottakai. Alueena toimii Tunturi-Lappi tai joku vielä vähän laajempi, luonteva alue. Kalenterista löytyvät kaikki taide- ja kulttuurialan tapahtumat ja lippuja voi ostaa suoraan palvelusta. Palvelusta löytyvät kaikki alueen taide- ja kulttuuritapahtumien järjestäjät, jotka voivat ilmoittaa tapahtumistaan yleisöille. Palvelu toimii myös toisin päin. Kun artisti suunnittelee kiertuetta, voi se lähettää tiedon alueen kaikille toimijoille yhteisesti. Esiintyjä ilmoittaa vaikka tietyn viikon, jolloin on käytettävissä ja jos useampi keikka onnistuu, toteutuu kiertue. Järjestäjät pääsevät helposti seuraamaan, millaisia tekijöitä alueella milloinkin liikkuu ja buukkaamaan niitä omiin tilaisuuksiin. Näin lisätään tehokkuutta ja vähennetään riskejä. Asian voisi viedä vieläkin pidemmälle, yleisöille asti, jolloin tapahtuman järjestäjä ilmoittaa keikan myyntiin ehdollisena. Esim.  xx-artistin keikka xxx baarissa, mikäli lippuja myydään 50 kpl xx päivään mennessä. Järjestelmästä ostetaan ennakkolippu keikalle ja jos se ei toteudu, palautuu raha automaattisesti. Yleisö äänestää suoraan, mitä täällä halutaan nähdä ja kokea, järjestäjä välttää tappiolliset riskikeikat ja voi turvallisesti kokeilla vähän villimpiäkin kortteja. 

Verkosto on monipuolisen ja moneen suuntaan palvelevan järjestelmän lisäksi ihka elävien ihmisten yhteisö ja kommunikointia tekijöiden välillä. Puuraja kokoaa yhteen vaikuttajafoorumin alan kehittäjistä ja rakentajista. Foorumi kokoontuu säännöllisesti vaihtamaan kuulumisia kentän eri laidoilta, laatimaan yhteistä, laajempaa kehityssuunnitelmaa kulttuurialalle ja tekemään vaikuttamistyötä yhtenä rintamana ja yhteistyössä maakunnallisten ja valtakunnallisten toimijoiden suuntaan. Foorumi on alueen kulttuurialan äänitorvi, jossa on edustus eri toimijoista. Foorumin edustajat voivat myös viedä kulttuurin näkökulmaa esim. matkailuorganisaatioihin, kuntapäättäjille ja muihin alueen kehittämisyhteisöihin.

Säännöllisesti kokoontuvat kasvotusten tai linjoja pitkin myös taiteentekijät eri teemojen ympärille. Tekijätapaamisissa on matala kynnys, rento meininki ja siellä voivat kohdata niin ammattilaiset kuin harrastajat, joskus tietyn lajin puitteissa, joskus poikkitaiteellisesti tai milloin minkäkin aiheen tiimoilta. Tapaamisissa tutustutaan muihin taiteen parissa työskenteleviin ja touhuaviin ihmisiin, voidaan keskustella ja vaihtaa näkemyksiä, ideoida uutta ja käynnistää yhteistyötä. Keskusteluja käydään myös suljetuilla nettialustoilla, joissa voi kysellä neuvoja, apua, tekijöitä tai ideoita muilta kulttuurialan toimijoilta, sitä vertaistukea. Puurajasta saa ammattilaisten apua apurahahakemuksiin, tietoa avoimista hauista, ideoita yhteisiin projekteihin ja rahoituksia haetaan yhdessä suurempiinkin produktioihin. Valtakunnalliset tuotannot löytävät verkostosta paikallisia tekijöitä ja osaajia mukaan produktioihinsa, jolloin myös vieraileva kulttuuritoiminta törmää paikalliskulttuuriin hedelmällisesti.

Puuraja järjestää ja välittää koulutusta, työpajoja ja kursseja. Työpajoissa voidaan tuotteistaa kulttuurin tuotteita matkailun kysyntään ja matkailusta voidaan esittää toiveitaan ja ideoitaan Puurajaan suoraan. Joskus treenataan yhdessä hakemuksia tai perehdytään tuotannollisiin taitoihin. Alueella voi olla vierailevia osaajia, jotka tarjoavat opetusta joko tekijöille tai avoimesti yleisöille. Kulttuurikalenterissa on oma osionsa koulutukselle, johon opetusta ja kurssitusta, työpajoja ja masterclass -tunteja voi ilmoittaa. Lisäksi Puurajassa on koulutuspaketteja, joita asiakasryhmät voivat tilata tilaisuuksiinsa ihan niin kuin esiintyjiäkin. Lähtökohtaisesti Puurajan rooli kaikessa on tiedon välittäminen ja toimijat itse vastaavat toiminnan sisällöistä. Tiedottamisessa pyritään välttämään päällekkäisyyksiä. Jos jossain on jo olemassa verkosto tekijöistä tai koottua tietoa (kansalaisopistojen kurssit, lastenkulttuuri Kattila, Lapin lastenkulttuuriverkosto jne.) ohjataan Puurajasta suoraan näihin verkostoihin.

Ilmaiseksi verkostoa ei voi pyörittää, joten vähintäänkin yhdistyksen kohtuullisia jäsenmaksuja maksavat kaikki verkostoon osallistuvat tahot. Mikäli  Puuraja suorittaa myyntiä johonkin suuntaan, veloittaa se myyntiprovision. Lisäksi Puurajalla on julkiselta sektorilta koottu jatkuva perusrahoitus, jolla se voi tehdä alan yleishyödyllistä kehittämistyötä erillisten projekti-, hanke- ja apurahapohjaisten rahoitusten lisäksi.

Tätä haaveilua voi kukin vapaasti muokata omaan mieleensä sopivaksi, jatkaa, muuttaa, kritisoida tai ideoida eteenpäin. Esimerkki on hatusta heitetty visio, joka leikittelee alan toiveilla. Puurajan sijaan ylläpitäjänä voisi yhtä hyvin olla joku muu taho tai useampia. Esimerkin tarkoitus on pukea kentältä esiin nousseita toiveita ja tarpeita johonkin konkreettiseen mielikuvaan, jonka pohjalta keskustelu voi edetä mahdollisimman konkreettiseen suuntaan ja tuottaa todellisia askelia eteenpäin. Sitä voi käyttää suunnittelun virittäjänä, ei suunnitelmana sinänsä.

Tilat

Nyt kun tiedottaminen ja verkosto on saatu ainakin ajatuksen tasolla rullaamaan, voidaan tarttua muihin esiin nousseisiin haasteisiin ja kehitysideoihin. Kulttuurin tilat tuntuvat tosin niin isolta haasteelta tarttua, että toimijoista aistii  pienen toivottomuuden asian suhteen. Ongelma on varmasti hiertänyt alueella vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ratkaisuihin vaadittaisiin niin järeitä toimia, resursseja ja tahtoa, että pienet kulttuurialan tekijät seisovat kuin muurahaiset tunturin juurella. Mistä suunnasta tätä jättiläistä nyt pitäisi oikein lähestyä? Työpajoissa päädyttiin ainakin siihen tulokseen, että voidaan tuoda kulttuurikentän toimijoita yhteen, keskustella ja koota tiloihin liittyviä haasteita ja tarpeita yhteen, rakentaa kokonaiskuvaa ja sanoittaa tekijöiden todellisuutta yhdessä, jotta se avautuu päättäjille paremmin. Yksittäisen toimijan, yhdistyksen, opettajan tai taiteilijan ääni katoaa kuin tuuleen, mutta jos yhdessä kerrotaan (tarvittaessa huudetaan) isomman joukon viesti selkeästi eteenpäin, voi se tuottaa jo muutoksia. Taiteen ja kulttuurin tekijät voivat tehdä ainakin oman osansa eli kokoontua, koota tietoa tilojen käytöstä, käyttäjistä, haasteista ja tarpeista. Koostaa ja kommunikoida tiloihin liittyvää todellisuutta tahoille, jotka tila-asioista päättävät. Voimme tarjota omaa tieto-taitoa ja ehdotuksia kulttuuritoimijoiden näkökulmasta keskustelupöytiin ja olla itse aktiivisia alueen kehittämisessä. 

Rahoitus

Taiteen ja kulttuurin rahoitusta on käsitelty monessa osiossa. Kyseessä on laaja, valtakunnallinen ja rakenteellinen teema, jonka kehityspohdinnat ovat Tunturi-Lappia suurempia kysymyksiä, eräänlaisia tuntureita muurahaisten silmin nekin. Ehkä suurin kysymys liittyy siihen, hyväksytäänkö yleisesti se, että taide- ja kulttuuri ei ole kaupallista, vaan perusoikeus ja -tarve, johon kuuluu sijoittaa rahaa niin yhteiskunnan, yksilöiden, yritysten kuin kolmannen sektorin kukkarosta odottamatta suoraa tuottoa, vähän niinkuin terveys ja koulutus. Jos tähän lopputulokseen tullaan, hyväksytään se, että kulttuuriin ohjataan rahaa säännöllisesti ja jatkuvasti. On turha jäädä odottelemaan, että kun on alkuun autettu, niin kyllä se siitä sitten omillaan alkaa pyöriä. Ei ala, jos hyväksytään kulttuurin epäkaupallinen luonne. Jos päätetään, että kulttuuri kuuluu markkinavoimien armoille niin kuin muutkin, vaaditaan yleisöiltä aikamoisia kulutustottumusten muutoksia ja taiteesta tulee elitistinen hyödyke. Tällä hetkellä eletään eräänlaista hybridimallia, jossa on puolensa ja puolensa. 

Jos yrittäisi jotain yhteenvetoa tehdä haastatteluiden pohjalta rahoituksesta, Tunturi-Lapissa toivotaan kaikista eniten pysyvyyttä, jatkuvuutta ja perustoimintojen turvaamista – joko perusrahoitusta tai perusyleisöpohjaa. Rahoitusta toivottaisiin nimenomaan perustoiminnan ylläpitoon, sitten voidaan ponnistaa projekteja, tapahtumia ja muita pyrähdyksiä. Ei rahoituksesta oikein muuta voi sanoa kuin että yhteisenä toiveena olisi positiivinen asenne kulttuuria kohtaan. Toivotaan, että kuntapäättäjät ymmärtäisivät kulttuurin arvon, samoin yritykset, muut toimialat, paikalliset asukkaat ja matkailijat tietenkin. Miten ikinä mikäkin taho keksii kulttuuritoimintaansa rahoittaa, voitte uskoa, ettei taidetta ja kulttuuria kenenkään rikastumisen nimissä tehdä, vaan taustalla on aina jonkinlainen pyrkimys yhteiseen hyvään. Jos jotakin voidaan paikallisella tasolla kulttuurin rahoituksen eteen tehdä, se on asenneilmapiirin muuttaminen positiiviseen ja kulttuurille myönteiseen suuntaan. Se voi kääntää suuremmankin laivan. 

Paikallisuus

Paikallisuus on monitahoinen ja mielenkiintoinen konsepti Tunturi-Lapissa. Se nousi esiin monessa haastattelussa ja pyysin myös ihmisiä pohtimaan, mitä paikallisuus kenenkin toiminnassa tarkoittaa. Paikallisuus tarkoittaa montaa eri asiaa asiayhteydestä riippuen. Sillä tuntuu olevan niin paljon painoarvoa, ettei teemaa voi jättää käsittelemättä. Samalla paikallisuus on ristiriitainen, sensitiivinen ja latautunut teema, jossa piilee aina väärinymmärryksen mahdollisuus juuri siksi, että kyseessä on niin hähmäinen käsite, jonka jokainen mieltää omalla tavallaan tilanteesta riippuen. Paikallisuus kulttuurissa voidaan johtaa historiaan, juuriin, perimään ja lappilaiseen mentaliteettiin, joka on itsessään jo melkoinen sekahedelmäsoppa. Paikallisuus voi yhtä hyvin olla kaikkea tietyssä paikassa tapahtuvaa elämää, johon kuuluu niin syntyperäiset, muualta muuttaneet, matkailijat ja sesonkieläjät kaikenlaisine tarinoineen elämässä elämäänsä rinnakkain, samassa elinympäristössä. Paikallisuus voi maantieteellisesti tarkoittaa yhtä kuntaa, kylää, aluetta, joskus koko Lappia tai Kalottia yli valtakunnan rajojen. Kaikki ovat ihan yhtä oikeita ja olemassa olevia näkökulmia. Paikalliskulttuuri on alueella tapahtuvaa kulttuurielämää, jota voi tsuumata suppeammaksi tai laajemmaksi eri linssien läpi. En pyri määrittelemään tai rajaamaan paikallisuutta, mutta aina voi yrittää tunnistaa sen linssin, minkä läpi paikallisuutta milloinkin tarkastellaan, “tässä keskustelussa paikallisuudella tarkoitetaan tätä asiaa” -tyyppisesti.

Tietysti tämä iänikuinen sukujuurinäkökulma, syntyperäinen-paljasjalkainen-junantuoma -asetelma on (jo hieman väsynyt) osa lappilaista paikallisuuskeskustelua, joka on olemassa ja jolla on joitakin vaikutuksia paikalliskulttuurissa. En uppoudu tähän teemaan nyt syvemmin. Oleellisempi näkökulma kulttuurielämän näkökulmasta tuntuu olevan asukkaiden pysyvyydessä. Kun muutaman kymmenen tuhannen vakituisen asukkaan elinalueen läpi pyyhkii vuosittain 700 000 hengen matkailijamassa ja monituhatpäinen seonkityöntekijöiden joukko on paikallisuuden kannalta tärkeämpää hahmottaa ketkä ovat alueella pysyvästi ja jatkuvasti. Paikallisuuden taso ikään kuin syvenee portaittain sen mukaan, miten pitkiä aikoja ja miten täysipainoisesti alueella eletään. Matkailija – mökin omistaja – sesonkityöntekijä – etätyöntekijä – välivuotta viettävä – ympärivuotisesti elävä jne. Tällä on merkitystä mm. silloin kun halutaan luoda pysyvyyttä ja jatkuvuutta alueen toimintoihin. Muutenhan kaikenlaiset eläjät ovat vain luonnollinen osa Lapin elämää.

Julkisen puolen kulttuuritoiminta on suunnattu pääosin kuntalaisille, siis pysyvästi kunnassa asuville. Usein paikallisuuden rajoiksi mielletäänkin juuri kuntarajat; esim. kittiläläinen on kittiläläiselle paikallinen, muoniolainen muoniolaiselle. Kun alueella esiintyy paikallisia, niitä pysyvästi alueella eläviä kuntalaisia, on yleisöä helposti moninkertainen määrä vieraileviin esityksiin verrattuna. Tämä ilmiö toteutuu jokaisessa kunnassa. Paikallisuus kiinnostaa, koskettaa ja se koetaan jotenkin omaksi ja helposti lähestyttäväksi. Toisaalta paikallisuuteen voi liittyä käänteisiäkin ilmiöitä. Kun lappilainen ammattitaiteilija palaa kotiseudulle toteuttamaan ammattitaitoaan, mielletään hänet epäonnistujaksi, joka ei maailmalla pärjännyt ja muille kelvannut ja siksi palasi häntä koipien välissä takaisin kotiin puuhastelemaan. Samaa kelvottomuutta epäillään taiteilijoiden kohdalla, jotka eivät koskaan lähde maailmalle menestymään vaan päättävät jäädä Lappiin toteuttamaan 2-luokan tekemistään, hyvin karrikoidusti ilmaistuna. Tuntuu olevan aivan käsittämätön ajatus, että joku täysin pätevä taiteen ammattilainen – jäävä, palaava tai muualta tuleva, valitsee vapaaehtoisesti toteuttaa ammattiaan ja elää elämäänsä Lapissa ja pystyy siihen aivan yhtä laadukkaasti ja pätevästi kuin taiteen ammattilaiset “maailmalla”. 

Matkailukeskuksissa paikallisuus on epämääräisempi käsite, ehkä jotenkin epäoleellinenkin tai siihen liittyy matkailun tulokulma ja “paljasjalkaisen paikalliskulttuurin” perinneaspekti. Matkailukeskuksilla on kuitenkin jo niin pitkä historia, että paikallisuuteen on muotoutunut omia käsitteitään kuten leviläisyys, äkäslompololaisuus ja ylläsjärveläisyys, jotka tarkoittavat tänä päivänä paljon monimuotoisempia asioita, kuin aikana ennen matkailua.Niihin liittyy vahva identiteetin kokemus. Me olemme kaikki paikallisia tavoillamme, yhtä elävä ja tärkeä osa tunturi-lappilaista, monimuotoista, elävää ja muuttuvaa paikalliskulttuuria. Monimuotoisuus on rikkaus, ei suinkaan uhka millekään.

Jos paikalliskulttuuri nähdään koskevan kaikkia ihmisiä, jotka Tunturi-Lapin alueella jollain tapaa fyysisesti vaikuttaa ja toimii, nähdään myös se, miten äärimmäisen eri maailmoja alueella toimii rinnakkain, mutta jokseenkin omissa kuplissaan toisia kohtaamatta. Järvikylän laulupiiri on niin kaukana Levin yöelämästä, että miten nämä maailmat voivat ylipäänsä mahtua samaan raporttiin? Meidän paikalliskulttuuri kuitenkin on kaikkea tätä. Se tapahtuu samalla elinalueella ja muodostaa kulttuurisen alueen ja yhteisen toimialakentän, jossa kaiken ei tarvitse liittyä toisiinsa, mutta vaikuttavat jollain tapaa silti. Toivon, että tämä selvitys avaa alueella tietoisuutta siitä, minkälaisen kokonaisuuden, eräänlaisen pallomeren kaikkien omat kuplat todellisuudessa muodostavat. Se on meidän kulttuurielämää, meidän kaikkien jotka olemme ja toimimme Tunturi-Lapissa, ei muiden tuolla jossain, vaan kaikki tämä täällä on meidän paikalliskulttuuria. Meidän paikalliskulttuuri on juuri sellaista ja sen näköistä, keitä meitä täällä on ja mitä me tehdään. Paikalliskulttuuri on olemassa ja sitä tuotetaan myös meitä varten, kaikkia meitä, jotka olemme ja vaikutamme alueella. Tämä ei tapahdu missään muualla ja joku tuolla jossain ei tapahdu täällä, siinä on paikallisuuden rajat. 

Ehkä jo se riittää käynnistämään positiivista kehitystä, että kaikki tiedostavat ympärillä tapahtuvia asioita. Jos tapahtumaan toivotaan paikallista yleisöä ja tiedetään, että paikallisia kiinnostaa nähdä paikallisia esiintyjiä, niin pitäisikö paikallisia esiintyjiä ottaa mukaan tapahtumiin esiintyjiksi? Nyt kun paikallisväestö kaikessa monimuotoisuudessaan tietää, että kulttuuria täällä tehdään meille, meitä kaikkia varten, jotta elämä täällä matkojen päässä olisi mielekästä ja eloisaa, laskee se ehkä kynnystä osallistua kaikkeen, mikä vähänkin kiinnostaa. Juuri sie olet tervetullut ja toivottu ihminen paikallisessa kulttuurielämässä. Ehkä se, että tiedetään, miten mielellään kaikki yhdistykset ja toimijat ottavat ja suorastaan tarvitsevat uutta väkeä mukaan toimintaan, helpottaa alueelle saapuvia tarttumaan puhelimeen ja hyppäämään mukaan paikallisiin yhteisöihin. Ja kun paikallisissa yhteisöissä ymmärretään, miten vaikeaa uusien asukkaiden on ehkä lähestyä paikallisia toimijoita ja piirejä, voidaan avautua itse uusille tuulille ja tulijoille, mennä puoliväliin vastaan ja hakeutua itse yhteistyöhön jopa yli kuntarajojen. Ja arvatkaa mitä, Tunturi-Lapissa toden totta toimii, elää ja työskentelee taide- ja kulttuurialan ammattilaisia ja osaajia, jotka ovat ihan itse vapaaehtoisesti valinneet hyödyntää osaamistaan Lapissa vaikka kelpaisi muuallekin. Toivottavasti tekijöitä saadaan aina vain lisää!