Tunturi-Lappi toimintaympäristönä
“Tunturi-Lappi on neljän kunnan – Muonio, Enontekiö, Kittilä ja Kolari – muodostama seutukunta, joka sijaitsee Länsi-Lapissa. Nimensä mukaisesti se on ainutlaatuinen suurtunturialue, josta löytyvät niin Pallas, Olos kuin Ylläs ja Levikin. Menestyvien talviurheilukeskusten lisäksi Tunturi-Lappi on paljon muutakin; edelleen voimakkaana vaikuttava saamelainen kulttuuri, kahdeksan toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa sekä tutkitusti maailman puhtain luonto antavat Tunturi-Lapille sen omaleimaisen olemuksen. Matkailijoita alueella yöpyy vuosittain yli 700 000.” – Tunturi-Lapin kehitys
Tunturi-Lapin neljällä kunnalla on paljon yhtäläisyyksiä, mutta jokaisella on myös omat erityispiirteensä ja kulttuuriset painotuksensa. Alueella ei ensinnäkään ole yhtään kaupunkia, vaan kaikki neljä ovat pieniä tai keskikokoisia kuntia asukasmäärissä mitattuna. Pinta-alaltaan kunnat kuuluvat kuitenkin Suomen suurimpiin, joten pitkät välimatkat vaikuttavat joka kunnassa kaikkeen toimintaan. Tunnusomaista Tunturi-Lapille ovat kymmenet kylät, jotka värittävät kairoja ja jaksottavat pitkiä taipaleita läpi erämaiden. Kaikilla kylillä on oma historiansa ja luonteensa, jota voisi ehkä kutsua kyläidentiteetiksi. Toiset sivukylät seurailevat valtakunnallista trendiä väestön harventuessa ja ikääntyessä, toiset elävät orastavaa uutta nousua, kun nuorempi väki etsii luonnonläheistä ja tasapainoista elämäntapaa Lapin kylistä. Kylissä kohtaavat usein kantaväestön juurevat tunturi-lappilaiset perinteet ja nuoremman väen monipuoliset maailmankatsomukset, mutta yhdistävä tekijä kaikille tuntuu olevan luonto. Tunturi-Lapissa kirjaimellisesti eletään keskellä metsää, monella tapaa onnellisesti keskellä puhdasta luontoa.
Yksi merkittävin yhdistävä tekijä Tunturi-Lapin kunnille on matkailu, joka kuuluu suurimpiin elinkeinoihin jokaisessa kunnassa. Käytännössä kuntien alueella on jatkuvasti huomattavan paljon enemmän ihmisiä kuin mitä kunnan asukasluku kertoo. Kaikki Tunturi-Lapin kunnat ovat siis kokoaan suurempia kuntia monella tapaa. Matkailijat ovat tietysti jo aivan oma lukunsa, mutta lisäksi alueella elää suuret määrät kausityöntekijöitä osan aikaa vuodesta, mökin omistajia, jotka viettävät pitkiä jaksoja alueella sekä paikallisia, joiden kotikunnaksi ei ole rekisteröity Tunturi-Lapin kunnat. Harvaan asutuksi alueeksi Tunturi-Lappi on myös varsin kansainvälinen, ja monet kulttuurit ja mentaliteetit elävät rinnakkain samoissa kylissä.
Matkailun myötä kuntiin on muodostunut keskuksia, jotka sijaitsevat matkailukylissä ja luovat kuntaan ikään kuin toisen keskustan kuntakeskusten eli kirkonkylien lisäksi. Kolarissa se on Ylläs ja sen tunturikylät Äkäslompolo ja Ylläsjärvi, Kittilässä Levi Sirkan kylässä. Enontekiön kuntakeskus on Hetta ja sen ohella toinen matkailukeskittymä on Kilpisjärvi. Muonio on asutukseltaan keskittyneempi kirkonkylään, mutta Pallas ja Olos näkyvät isosti matkailun toiminnoissa. Kuntien julkiset palvelut painottuvat perinteisesti kirkonkyliin ja matkailukeskuksissa toimitaan markkinavetoisesti, karkeasti luonnosteltuna. Positiivinen muuttovirta ja kuntien kasvava asukasmäärä kohdistuu pääosin matkailukyliin, joissa kaikissa on erilaisia kasvupaineita mm. asuntojen suhteen. Kasvukeskuksissa, joissa kuntalaisten määrä kasvaa, kasvavat hiljalleen myös julkisten palveluiden tarpeet, jotka taas ovat perinteisesti keskittyneet kirkonkyliin. Alue on siis varsin erityislaatuinen, erityisine ilmiöineen, joihin täytyy löytää myös erityisiä toimintamalleja ja ratkaisuja. Taiteen ja kulttuurin näkökulmasta yleiset toimintatavat matkailukeskuksissa, kirkonkylillä ja sivukylissä poikkeavat todella paljon toisistaan ja avaankin selvityksessä näitä eri tulokulmia aiheeseen.
Kunnan kulttuuritoiminnan perustehtävä
Kuntien tuottama kulttuuritoiminta on pakollista ja jokseenkin selkeäpiirteistä, koska se on määritelty laissa. Kunnilla on velvollisuus järjestää kulttuuritoimintaa ja laki määrittää toiminnan reunaehdot. Uusi kulttuuritoimintalaki astui voimaan 2019 ja sen pääkohdat ovat seuraavat:
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta
Kunnan kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jolla kunta edistää kulttuurin ja taiteen tekemistä, harrastamista, saatavuutta ja käyttöä sekä taide- ja kulttuurikasvatusta ja kulttuuriperintöä.
Kunnan tehtävät
Kunnan tehtävänä on järjestää kulttuuritoimintaa. Tämän tehtävän toteuttamiseksi kunnan tulee:
1) edistää kulttuurin ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta ja monipuolista käyttöä;
2) luoda edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja toiminnalle;
3) edistää kulttuurin ja taiteen harrastamista sekä niihin liittyvää kansalaistoimintaa;
4) tarjota mahdollisuuksia kulttuurin ja taiteen eri muotojen ja alojen tavoitteelliseen taide- ja kulttuurikasvatukseen;
5) edistää kulttuuriperinnön ylläpitämistä ja käyttöä sekä paikallista identiteettiä tukevaa ja kehittävää toimintaa;
6) edistää kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa;
7) edistää kulttuurista vuorovaikutusta ja kansainvälistä toimintaa ja toteuttaa muita kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä toimia.
Tavoitteiden toteuttamisen lähtökohtina ovat demokratia, asukaslähtöisyys, tasa-arvo, kestävä kehitys sekä kulttuurinen moninaisuus ja vuoropuhelu.
Kunnan tulee kulttuuritoimintaa järjestäessään ottaa huomioon toiminta, joka perustuu yleisistä kirjastoista annettuun lakiin (1492/2016), taiteen perusopetuksesta annettuun lakiin (633/1998), museolakiin (729/1992), teatteri- ja orkesterilakiin (730/1992) ja vapaasta sivistystyöstä annettuun lakiin (632/1998).
Lakia toteutetaan kunnissa erilaisilla tavoilla, volyymeillä ja organisaatiorakenteilla, jotka myös muuttuvat aika ajoin. Kulttuuritoimintaa voi olla mukana kunnan kaikilla eri hallintoalueilla ja sitä voi toteuttaa mikä tahansa kunnan toimiala, mutta yleensä organisaatiossa on kulttuurille oma osastonsa. Pienissä kunnissa on tavallista, että eri hallintoalueita yhdistetään. Sivistystyön alla voi olla perusopetusta, kulttuuria, kirjastoa, liikuntaa ja nuorisotyötä tai näiden yhdistelmiä kuten kirjasto- ja kulttuuritoimi tai liikunta- ja nuorisopalvelut. Pienissä kunnissa usein toimihenkilöt hoitavat kahta tai useampaa osa-aluetta ns. yhdistelmätoimissa, joissa työaika on jaettu prosentuaalisesti eri toimien tehtäviin esim. 20% kulttuuria ja 80 % kirjastoa. Kulttuuritoiminnan eri rakenteet on avattu kuntakohtaisissa tiedoissa ohessa. Organisaatiorakenne on kaikissa kunnissa erilainen, mutta yhteistä kunnille tässä ajassa on sote-muutos, joka muuttaa kuntien perusrakennetta. Soten ja kulttuurin välinen yhteistyö siis hakee vielä muotoaan, mutta jatkuu varmasti kuitenkin.
Yhteistä kaikissa kunnissa on myös yhteistyö eri osastojen välillä. Kulttuuritoimintoja tehdään usein yhteistyössä esim. kirjaston, koulujen, nuorisopalveluiden ja sote-puolen kanssa. Kulttuuriosasto kustantaa ja organisoi kulttuuritoimintaa kunnan eri palveluihin, joissa kulttuuri täydentää näiden palvelujen perustehtävää. On hyvä huomata, että kunnan kulttuuripalvelujen tulee ensisijaisesti palvella kunnan asukkaita. Kyllä ulkopaikkakuntalaisetkin saavat ohjelmiin osallistua, mutta lähtökohta toiminnan suunnittelulle ja toteutukselle on aina kunnan asukkaissa. Toiminta ei saa myöskään tuottaa voittoa tai vääristää kulttuuriin liittyviä markkinoita. Sen tulisi edistää yhdenvertaista saatavuutta ja niinpä kunnan kulttuuritoiminta on usein hyvin kohtuuhintaista tai maksutonta.
Matkailuelinkeino on alueella hyvin vahvaa ja taide- ja kulttuuripalvelut liittyvät matkailuun monin tavoin. Joillekin palveluille taide ja kulttuuri on liiketoiminnan ytimessä, toisille lisämauste ja onhan kulttuuritapahtumilla matkailulle näkyvyys ja imagomerkityskin. Kun kulttuurilla halutaan vahvistaa kunnan elinkeinoja siirrytään kuntaorganisaatiossa elinvoima- tai elinkeino-osastojen puolelle. On hyvä ymmärtää tämä ero kuntien näkökulmasta. Kulttuuritoimien on lain puitteissa vaikea tukea matkailuelinkeinoa vahvistavia, matkailijoille selkeästi suunnattuja, kaupallisia kulttuuritapahtumia niiden sisällöstä riippumatta. Kun kylissä järjestetään kauden avajaisia, markkinoita, urheilukisoja, pilkkejä ja muita teematapahtumia tai festivaaleja matkailun edistämiseksi ovat elinkeino/voimapalvelut oikeammat tahot yhteistyöhön, joskus jopa päävastuuseen tapahtumasta. Tottakai yhteistyötä tehdään myös kulttuurin ja elinvoimaosastojen välillä. Monessa kunnassa tapahtumakalusto on yhteiskäytössä tai -omistuksessa. Tapahtumatkin voivat olla avoimia ja suunnattu niin asukkaille kuin matkailijoillekin, joten eri osastot tuovat omaa osaamistaan yhteiseen tekemiseen, johon kaikki alueen ihmiset ovat myös tervetulleita. Matkailusesongin aikana myös paikalliset ovat aktiivisesti liikkeellä!
Kuntien kulttuuritoimet
Kulttuuritoimi, kulttuuripalvelut, kulttuuriosasto, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kunnan kulttuuripalvelu on budjeteissa, strategiossa ja tehtävissä omana osionaan, josta käytän nyt nimitystä kulttuuritoimi, vaikkakin se on eri kunnissa eri niminen. Tunturi-Lapin kulttuuritoimet ovat Kittilää lukuun ottamatta kirjaston ja kulttuurin yhdistelmiä. Kirjasto- ja kulttuuritoimia johtaa Muoniossa, Kolarissa ja Enontekiöllä kirjasto- ja kultturitoimenjohtaja, vähän eri nimikkeillä. Toimeen voi kuulua myös muita vastuualueita. Kittilässä rakenne poikkeaa muista lähtien siitä, että koulutoimi ja vapaa sivistystyö ovat omina hallintoalueinaan. Vapaan sivistystyön alle kuuluvat kulttuuri, kirjasto, nuoriso, liikunta ja kansalaisopisto, joilla kaikilla on omat 100 % vastuutoimihenkilöt.
Mitä kulttuuritoimet sitten tekevät? Kultturitoimissa on paljon yhteisiä toimintamalleja, mutta myös kuntakohtaisia erityisyyksiä. Kuntien organisoimat tapahtumat ja muita yksityiskohtia on listattu kuntakohtaisiin tietoihin ohessa. Kirjasto toimii kunnissa omana yksikkönään, omalla budjetillaan vaikkakin on kiinteässä yhteistyössä kulttuuritoimen kanssa ja kolmessa kunnassa saman toimihenkilön hallinnan alla. Sen sijaan museotoiminta kuuluu kaikissa kunnissa kulttuurin alle ja kaikissa kunnissa toimiikin kotiseutumuseot, jotka ovat auki kesäisin ja joissa järjestetään toisinaan myös tapahtumia. Museoiden kunnostukseen haetaan avustuksia ja kesäisin museolle voidaan kulttuuritoimen toimesta palkata myös määräaikaista työvoimaa, esimerkiksi kunnan nuoria kesätöihin.
Kulttuuritoimissa tarvitaan tietysti työvoimaa. Henkilöstöresurssin mitoituksen tulisi olla linjassa käytettävien määrärahojen ja kunnan asukasmäärän kanssa. Jos on tekijöitä, niin täytyy olla myös budjettia, jolla tuottaa toimintaa sen verran kun on yleisöjä. Joka kunnassa asian kanssa varmasti tasapainotellaan ja harmillisesti tiukan paikan tullen kulttuuri on usein ensimmäisten joukossa leikkauspöydällä, kun kunnan taloutta sorvataan. Tämänhetkinen tunnelma kunnissa on kuitenkin ihan positiivinen, vaikka aina kehitettävääkin löytyy. Enontekiöllä on 50 % henkilöstöresurssi kulttuuritoimelle, Kolarissa kahden henkilön työajasta 20 % ja 50 % eli yhteensä 70 %, Muoniossa 15 % ja Kittilässä kaksi henkilöä 100 % ja 50 % eli yhteensä 150 % työaikaa. Lisäksi kirjastojen henkilöstö auttaa kulttuuritoimissa ja käytännössä asioita hoidetaan usein yhdessä muidenkin toimihenkilöiden kanssa.
Lastenkulttuuri
Kaikkien kulttuuritoimien ehkä suurin ja tärkein toiminta-alue on lastenkulttuuri. Kun kulttuurikokemukset kuuluvat varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen piiriin ja tapahtuu osana lasten ja nuorten normaalia kouluarkea, tavoittaa kulttuuri kaikki lapset yhdenvertaisesti. Kouluajalla tapahtumat ovat myös saavutettavia kaikille lapsille tasavertaisesti ja tuleepa taide osaksi lasten ja nuorten normaalia elämää, niin kuin kuuluukin. Kunnissa onkin satsattu lastenkulttuuriin viime aikoina laatimalla kulttuurikasvatussuunnitelmat (KOPS). Kulttuurikasvatussuunnitelma on työkalu kulttuuri-, taide- ja kulttuuriperintökasvatuksen toteuttamiseen kunnassa osana opetusta. Siinä laaditaan selkeä ohjelma varhaiskasvatuksesta lukioon eri taide- ja kulttuuriteemoista ja ohjelmista kullekin luokka-asteelle. Suunnitelman laajuus vaihtele kunnittain ja voi yltää senioritoimintaan asti. KOPS:in toteuttamiseen varataan kulttuuritoimen budjetista oma osionsa. Voit tutustua tarkemmin aiheeseen sivulla www.kulttuurikasvatussuunnitelma.fi.
Lastenkulttuuria tarjoavat Tunturi-Lapin kuntiin muutamat vakiintuneet verkostot ja laitokset sekä myös yksittäiset esiintyjät suoraan. Kulttuuriohjelmien suunnitteluun vaikuttaa aina Lapin pitkät välimatkat. Matkustuskustannukset muodostavat ison osan palvelun kokonaissummasta, joten harvan esiintyjän kannattaa matkustaa Lappiin yhden keikan tähden. Lapissa kulttuuria eletään kiertueaikataulujen ehdoilla yleisestikin, näin myös kunnallisella puolella. Alueella tarvitaan siis yhteistyötä, kommunikaatiota ja sujuvaa tiedonkulkua kuntien välillä ja tätä tarjoaa Lapin lastenkulttuuriverkosto, jossa kaikki Tunturi-Lapin kunnat ovat mukana. Verkostoa kiitellään jokaisessa kunnassa.
Musiikki
Ehkä merkittävin päiväkoti- ja koulukonserttien tuottaja kunnissa valtakunnallisestikin on Konserttikeskus ry. Valtion ja Musiikin edistämissäätiön (MES) tukemat konsertit ovat kunnille hyvin edullisia ja toimivat aina kolme konserttia päivässä -periaatteella. Kunnan on tilattava siis kolme konserttia kerrallaan. Usein esitykset kiertävätkin esim. päiväkodin, koulun ja vanhainkodin tai useamman koulun päivän aikana. Myöskään Konserttikeskuksen artistit eivät voi saapua Lappiin asti vain yhtä päivää varten, vaan esiintyvät kiertueella useammassa alueen kunnassa, mikäli kiertue saadaan aikaan. Matkustuskustannukset kuuluvat kuitenkin esitysten hintaan, eivätkä jää kuntien huoleksi. Konserttikeskuksella on myös Konsertti joka kouluun -toimintamalli, jossa kunta sitoutuu tarjoamaan vuosittain ainakin yhden konsertin jokaiselle peruskoululaiselleen musiikinlajia vaihdellen. Kunta saa konsertit Konserttikeskukselta erittäin edullisesti. Mallissa on mukana Tunturi-Lapista Kolari ja Enontekiö, mutta Konserttikeskuksen palveluja käyttävät tavalla tai toisella kaikki.
Lue lisää: www.konserttikeskus.fi
Teatteri
Lapin alueteatteri kuuluu vakiintuneena ohjelmana Tunturi-Lapin kulttuuritarjontaan. Osa kunnista on jäseninä mukana alueteatterissa, jolloin esitykset saadaan hieman huokeammin, mutta joka kunnassa esityksiä vierailee. Rovaniemen teatteri eli Lapin alueteatteri tuo kiertue-esityksiä niin koululaisnäytöksinä kuin avoimina tilaisuuksina kaikille kuntalaisille kerran-kaksi vuodessa. Toisinaan kunta järjestää myös matkoja teatterinäytöksiin joko avoimina retkinä tai kohdennettuna tietyille asukasryhmille. Muitakin kiertäviä teattereita alueella vierailee mm. Linnateatteri.
Lue lisää: www.rovaniementeatteri.fi
Tanssi
Rovaniemeläinen tanssiteatteri Rimpparemmi kuuluu myös Lappia kiertäviin vakiovieraisiin vaihtuvine esityksineen. Rimpparemmi tekee koululaisnäytöksiä Tunturi-Lapin kunnissa vuosittain. Lue lisää: www.rimpparemmi.fi
Monitaide, työpajat ja paikalliset toimijat
Kulttuuritarjonta Lapin kouluissa saattaisi yllättää monet aikuiset monipuolisuudellaan. Sisällytän kouluihin tässä myös varhaiskasvatuksen. Jokainen koululainen näkee yhden esityksen lukukaudessa, ehkä useammankin. Siihen ainakin pyritään. Esityksissä nähdään esittäviä taiteita laidasta laitaan ja mukana on myös osallistavia työpajoja, joissa lapset pääsevät itse kokeilemaan erilaisia taiteen lajeja. Esityksiä ja työpajoja tarjoavat kunnille niin kiertävät artistit kuin paikalliset taiteentekijät. Kouluissa on nähty mm. sirkusta, klovneriaa, tanssia, teatteria, tanssiteatteria, nukketeatteria, musiikkia, lausuntaa ja monenlaisia työpajoja. Kiertävä lastenkulttuurikeskus Kattila, joka esitellään yhdistysosiossa tarkemmin, on lappilainen lastenkulttuuriin erikoistunut yhdistys, joka tuottaa kouluille monipuolista ohjelmaa ja työllistää paikallisia taiteen ammattilaisia. Myös Piste kollektiivi on lappilainen toimija, joka tuottaa lastenkulttuuria kouluihin. Paikalliset harrastusryhmät esiintyvät koululaisille ja joskus paikalliset taiteilijat ja yhteisöt hakevat itse apurahaa projekteihin, joiden kautta tuovat taidetta kouluille ja päiväkoteihin. Kunnat hyödyntävät mielellään paikallista osaamista palveluissaan, mikäli ne soveltuvat kulttuuritoimien tilaisuuksiin ja ovat kohtuuhintaisia.
Kulttuuritoimien tapahtumabudjetit liikkuvat muutamissa tuhansissa euroissa. Mikä tahansa ammattilaisesitys maksaa vähintään 1000 € ja ylärajaa tuskin onkaan. Kuntien resurssien puitteissa järkevän hintaiset esitykset liikkuvat 1000-2500 € välillä suuntaa-antavasti. Siinä sitä onkin tasapainottelemista, kun halutaan tarjota monipuolista, laadukasta ja runsasta kulttuuria mahdollisimman monille kuntalaisille kuitenkin hyvin rajallisella budjetilla. On siis erittäin tervetullut toimintatapa, jossa taiteilijat ja palveluntuottajat itsekin hakevat toiminnalleen aktiivisesti avustuksia, joiden tuella laadukkaita esityksiä voidaan tarjota kuntien budjetteihin sopivaan hintaan.
Seniorit ja sotekulttuuri
Perinteisesti kuntien kulttuuriosastot ovat tuoneet esityksiä ja ohjelmaa kaikkiin julkisiin palveluihin kuten vanhainkoteihin, palvelutaloihin ja muihin sote-alan yksiköihin. On varsin yleistä ja järkevää hyödyntää kunnassa vierailevaa osaamista tai esiintyjää useammassa kohteessa “samalla reissulla”. Muusikko voi esimerkiksi esiintyä aamupäivällä päiväkodissa, sitten koululla ja iltapäivästä vielä vanhainkodilla. Toki kuntiin tarjotaan myös kulttuuripalveluita, jotka ovat erityisesti suunnattu vanhustyöhön tai vaikka kehitysvammaisille. Sote uudistuksen myötä ilmassa on paljon kysymysmerkkejä nyt kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet maakunnalle. Tuoko Lapin hyvinvointialue Lapha jatkossa taidetta laitoksiin itse? Toistaiseksi kulttuuritoimet jatkavat vanhaan malliin, ovathan kuntalaiset edelleen kuntalaisia, olipa sote -palveluiden hallinnoija kuka tahansa.
Avoimet tilaisuudet
Kunnat järjestävät kaikille kuntalaisille avoimia kulttuuritilaisuuksia ja elämyksiä mahdollisuuksien mukaan. Usein sama esitys pidetään päivällä koululaisille ja illalla avoimena tilaisuutena koko kansalle. Tilaisuuksia järjestetään ensisijaisesti kunnan tiloissa, kirjastossa ja koulujen saleissa. Lisäksi hyödynnetään yhteistyökumppaneiden tiloja kuten kirkkoja ja seurakuntasaleja, työväentaloja, urheiluseurojen tiloja ja kylätaloja, luontokeskuksia, joskus jopa yksityishenkilöiden tai yritysten tiloja. Tiloja on lueteltu kuntakohtaisissa tiedoissa laajemmin.
Kulttuuritoimien tilaisuuksissa pyritään saavutettavuuteen ja tilaisuudet ovat usein joko maksuttomia tai hyvin kohtuuhintaisia. Kun kunnissa on useita kyliä pitkien välimatkojen päässä toisistaan on saavutettavuus ja tasavertaisuus usein haastavaa toteuttaa. Tulisiko kulttuuritilaisuuksia viedä kaikkiin kyliin vai keskittyä niihin, joissa on eniten asukkaita? Pitäisikö keskittyä niihin kyliin, joissa tilaisuuksiin osallistutaan aktiivisimmin vai pyrkiä aktivoimaan ja elävöittämään hiljaisempia kyliä? Entä se matkailu? Onko parempi, että julkiset kulttuuripalvelut keskittyvät kyliin ja kuntakeskuksiin, kun matkailukeskuksissa on kaupallista kulttuuritarjontaa muutenkin tarjolla? Osallistuvatko matkailukylien asukkaat kunnan järjestämiin kulttuuritapahtumiin ylipäänsä vai onko tapahtumien yleisöt lopulta kuitenkin pääosin matkailijoita?
Yhteistä kuntien kulttuuritoiminnoille alueen erityishaasteiden lisäksi ovat yleisöt. Kulttuuritapahtumien yleisöissä korostuu naisten osuus valtakunnallisessa, ehkä laajemmassakin mittakaavassa, eikä kuntien kulttuuriyleisöt poikkea tästä. Ikäryhmistä suurimmat kulttuurin kuluttajat ovat keski-iän ylittäneet. Tottakai yleisöissä on kaikenlaisia ja ikäisiä ihmisiä ja yleisö riippuu myös esiintyjästä. Kuntien avoimissa kulttuuritilaisuuksissa on tyypillisimmin 10-50 osallistujaa. 20-30 on jo mukava määrä ja jos esiintyjä on valtakunnallisesti tunnettu tai paikallinen, voi yleisömäärä nousta jopa 150-200 tai ylikin. Paikallisuusilmiötä tarkastellaan enemmän päätelmissä. Kunnat järjestävät myös omia tapahtumia tai koordinoivat eri tahojen kanssa yhdessä toteutettavia tapahtumia. Tapahtuman luonteesta riippuen tapahtumaa voidaan tehdä yhteistyössä elivoimaosaston kanssa tai koota yhteen yhdistyksiä, yhteisöjä, harrasteryhmiä ja yrityksiä luomaan tapahtumaa yhdessä. Kuntien organisoimat tapahtumat löytyvät kuntakohtaisista tiedoista.
Kulttuuritoiminnan realismia Tunturi-Lapissa ovat myös seuraavat käytännön ilmiöt. Lapissa eletään eri kalenterin mukaan kuin muualla Suomessa. Vuodenaikoja on tuplasti enemmän, sesonkikalenteri osoittaa, että töitä tehdään eniten silloin kun muu maailma lomailee, on metsästyskausi, lohestuskausi, marja- ja sienikausi ja monta muuta kautta, jotka eivät peruskalentereissa näy. Kaikki nämä tulee ottaa huomioon kulttuuritilaisuuksia järjestettäessä ja katsoa minkä artistin kiertueaikataulu sattuu osumaan sellaiseen hetkeen, että useammalla kuin kahdella asukkaalla olisi aikaa kulttuurille. Kellonaikakin on kriittinen asia jo pitkien työmatkojen tähden. Kun töissä kuljetaan kymmenien kilometrien päässä, täytyy tilaisuuden alkaa niin, että siihen kerkeää kauempaakin, mutta kuitenkin niin, että toiset voivat jäädä töiden jälkeen odottamaan tilaisuuden alkua kylään, jossa ei välttämättä ole edes kahvilaa, jossa odotella. Jos töistä ajaa kotiin, ei viitsi erikseen enää tilaisuuteen ajella kymmeniä kilometrejä. Kello 18 taitaa olla yleisin aloitusaika näillä leveyspiireillä. Tuohon kellonaikaan julkisissa tiloissa on ruuhkaa. Kun kulttuuritilaisuudet järjestetään julkisissa tiloissa, kuten koulujen saleissa, jotka ovat usein ainoat tarpeeksi suuret tilat, johon esityksen ylipäänsä voi järjestää, ovat arki-illat saleissa harrastusryhmiä täynnä. Kuka päättää, kuka väistää? Haasteita on ja käsittelemme niitäkin myöhemmin lisää. Kaikille avoimia kulttuuritilaisuuksia kuitenkin järjestetään joka kunnassa mahdollisuuksien mukaan ja näihin liittyviä toiveita pyritään kuuntelemaan herkällä korvalla.
Yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa
Kuntien kulttuuritoimet eivät ainoastaan itse tuota taide- ja kulttuurisisältöjä vaan ne myös tukevat paikallisten omaa tekemistä monin tavoin. Yksi tapa on taloudellinen tukeminen ja kaikki kunnat myöntävät kunnassa toimiville tekijöille avustuksia hieman eri nimillä, volyymeilla ja reunaehdoilla. Avustuksia voidaan myöntää taiteen harrastamiseen yksityishenkilöille, paikallisille taiteen ammattilaisille erilaisten projektien toteuttamiseen ja työskentelyyn sekä työryhmille ja rekisteröityneille yhteisöille mm. projektien ja tapahtumien toteuttamiseen. Voit tutustua kuntien avustuksiin tarkemmin kuntien nettisivuilla ja lyhyet kuvaukset löydät myös kuntakohtaisista tiedoista.
Toiminnan taloudellisen tukemisen lisäksi kulttuuritoimet tekevät yhteistyötä paikallisten yhdistysten ja järjestöjen kanssa, ja monia kulttuuritilaisuuksia järjestetään yhdessä. Yhteistyömalleja on monia. Yhdistyksissä on paljon oman alansa erityisosaamista sekä siihen liittyviä verkostoja, joiden kautta mielenkiintoisia sisältöjä saapuu alueelle. Kunta voi tarjota yhdistysten toimintoihin tiloja, järjestää ja kustantaa ehkä tilaisuuksiin kuljetuksia tai osallistua yhdistyksen järjestämän tilaisuuden kustannuksiin joltain osin. Yleensä yhdistys hoitaa järjestelyt, tiedottamisen, talkootyövoiman ja kaiken käytännön myös esiintyjien suuntaan. Kunta pyrkii mahdollistamaan toimintaa omalta osaltaan. Kaikissa kunnissa on myös jonkinlaista tapahtumakalustoa, jota yhteisöt voivat lainata tilaisuuksiin, mm. äänentoistoa, valoja, telttoja, katsomoita, pöytiä, tuoleja. Näitä on listattu kuntakohtaisiin tietoihin. Aktiiviset, paikalliset toimijat ovat kaikkien kuntalaisten etu ja myös kulttuuritoimen tavoite.
Kunnan kulttuuritoiminnan tehtävä on myös luoda edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja toiminnalle kunnassa. Paikallista osaamista tuetaan, käytetään ja edistetään siis mielellään. Harrasteryhmät esiintyvät kunnan palveluissa, tilaisuuksissa ja tapahtumissa ja niille voidaan kustantaa matkakuluja, jotta esiintymiset ovat mahdollisia. Puoliammattilaisia ryhmiä, kuten kuoroja, teatteriesityksiä tai bändejä voidaan kohtuullisella hinnalla tilata kunnan tapahtumiin ja usein esiintymispalkkiot kerätään yhdistyksen kassaan, joka mahdollistaa lisää esiintymisiä ja harrastustoimintaa. Kunnissa on myös ammattitaiteilijoita ja monenlaisia osaajia, joita tietysti tilataan kunnan tilaisuuksiin siinä missä muitakin ammattilaisesityksiä. Ainakin matkustuskustannusten ja aikataulutuksen suhteen paikallisuus on etu ja yleisöjen näkökulmasta myös vetovoimatekijä. Paikallisten taiteentekijöiden määrä vaihtelee kunnittain, samoin tietoisuus tekijöistä. Taiteilijoiden, erilaisten esiintyjien ja kokoonpanojen määrä Tunturi-Lapissa ei ole valtava, se on varma. Samat esitykset ja esiintyjät eivät voi kuitenkaan jatkuvasti pyöriä saman kunnan tilaisuuksissa vuodesta toiseen, vaikkakin paikallisuuden todella halutaan näkyvän kunnan kulttuurissa. Ehkä paikallisten esitysten ja ohjelmien kierrätys kuntarajojen yli toisi vaihtelua alueen kulttuurielämää. Ainakin kaikki kunnat toivottavat erilaiset ideat, yhteydenotot ja yhteistyöehdotukset lämpimästi tervetulleiksi ja rohkaisevat myös taidealan osaajia olemaan yhteydessä kuntaan, yhdistyksiin tai vaikka kansalaisopistoon, sillä kaikki taideosaaminen otetaan ilomielin hyötykäyttöön alueella.
Haasteet
Tilat. Suurin, yhteinen, kaikkia kulttuuritoimijoita koskettava ja toimintaa eniten vaikeuttava haaste on tilat ja ennen kaikkea sopivien tilojen puute. Asiaa ei voi liikaa korostaa, sillä se tulee puheeksi lähes jokaisessa haastattelussa ja keskustelussa, jota kulttuuriin liittyen käydään. Alueella ei ole ainuttakaan taiteelle ja kulttuurille omistettua, esitysten ja konserttien järjestämiseen tai harjoitteluun suunniteltua ja soveltuvaa julkista tilaa. Alueella on käytössä muutamia auditorioita, joiden lavat ovat liian pieniä suurelle osalle esityksistä. Lisäksi on yritysten suurempia auditorioita, jotka ovat liian kalliita yleishyödyllisille toimijoille. Koulujen tilat on suunniteltu ensisijaisesti koulujen tarpeisiin ja salit liikuntaan, jotka nekin ovat kaikki ruuhkautuneita, kuten aiemmin todettiin. Julkisten tilojen sisäilmaongelmiin ei tässä selvityksessä voida edes puuttua, niin laajasta kokonaisuudesta on kyse. Kittilään ja Kolariin suunnitellaan uusia koulukeskuksia, jotka ehkä vähän helpottavat tilannetta. Kaikkia ongelmia nekään eivät poista. Se, minkä verran keskukset muuttavat kulttuurialan tilannetta, jää nähtäväksi. Koulun tarpeet ovat yhteiskäyttötiloissa aina etusijalla, seuraavaksi tulevat kansalaisopistojen ja harrasteryhmien sekä liikunnan tarpeet. Kulttuuri väistää ja joustaa jälleen. Esityksiä ja katsomoita rakennetaan milloin mihinkin nurkkaan, esityksiä muokataan mahtumaan kulloinkin saatavilla oleviin tiloihin ja toivotaan että kaikki jotenkin kuulevat ja näkevät edes jotakin. Tarpeistoa kuskataan paikasta toiseen ja varastoidaan milloin mihinkin väliaikaisloukkoihin ja ohjaajien koteihin. Usein täytyy myös luovuttaa ja asioita jää yksinkertaisesti tekemättä tilapuutteen vuoksi.
Henkilöstö. Henkilöstöön liittyvät haasteet vaihtelevat kunnittain. Paikoin koetaan resurssipulaa, esimerkiksi kun yksi ihminen hoitaa kaiken kulttuuritapahtumiin liittyvän pienellä prosenttisiivulla työajasta, jolloin harteille kasaantuu kaikki avustushakemuksista ja paperitöistä lipunmyyntiin ja tuolien kasaamiseen. Työtä tehdään pahimmillaan aamua-iltaa. Lisäksi tunnistettiin pätevyyshaasteita. Kun toimia yhdistetään (esim. kirjasto- ja kulttuuri), joudutaan valitsemaan kumman alan ammattilainen toimeen valitaan. Useimmissa kirjasto- ja kulttuuri -yhdistelmätoimissa virkaa hoitaa kirjastoalan ammattilainen, jolloin kulttuurialan osaaminen on vähäisempää. Vain Kittilässä jokaisella toimella on oma vastuuhenkilönsä ja kulttuuritoimea johtaa kulttuurialan ammattilainen. Toimihenkilöiden vahvuudet ja omat intressit myös ohjaavat työtä, joka näkyy toiminnan laadussa eli tehdään sitä, mitä parhaiten osataan. Ilmiö on varsin inhimillinen, mutta voi myös kaventaa kunnan kulttuuritarjontaa painottuen tiettyihin taiteenlajeihin. Haasteeksi voisi nimetä myös koulujen ja muiden julkisten palvelujen oman henkilöstön asenteet kulttuuria kohtaan. Lain mukaan kulttuuria tulisi tarjota kunnan asukkaille tasavertaisesti, mutta koulujen ja muiden laitosten henkilökunta päättää, mitä ohjelmaa heille otetaan vastaan. Kulttuuritoimet eivät voi väkisin viedä esityksiä kouluihin ja yksiköihin. Kulttuurimyönteisen henkilökunnan omaavissa yksiköissä asiakkaat kokevat enemmän taidetta ja kulttuuria, vaikka sitä tarjottaisiin kaikille yhdenvertaisesti.
Tiedotus. Tiedonkulku ja sen ongelmat ovat kaikille kunnille yhteinen, ikuinen murheenkryyni. Tieto ei tavoita alueen asukkaita, vaikka sitä rummutetaan kaikkiin olemassa oleviin kanaviin. Toisilla se hukkuu digi- ja somesisältöjen tietotulvaan, suuret kulttuuripalveluiden käyttäjäryhmät eivät ehkä digiä seuraakaan. Ilmoitustaulukulttuuri on kuihtunut ja lehtien lukijat vähentyneet. Tunturi-Lapissa on ainakin seitsemän eri tapahtumakalenteria, joissa kaikissa on vähän eri sisällöt. Tiedottaminen on tänä päivänä aivan oma osaamisalueensa ja vie paljon työaikaa ja resurssia. Parhaiten kuntien kulttuuritoimien tiedotus tavoittaa asukkaat Facebookin ja paikallislehtien kautta. Tiedonkulkuhaasteita on myös sekä kunnan sisäisesti sekä kuntien välillä. Kouluihin ja laitoksiin ei aina saada yhteyttä tai vastauksia ajoissa. Enemmän voisi myös kommunikoida lähikuntien suuntaan kiertueiden ja muun yhteistyön puitteissa. Suunnitelmallisuuden kannalta kulttuuritoimissa toivottaisiin myös taiteentekijöiltä ja palveluntarjoajilta tietoja ja tarjouksia hyvissä ajoin. Vähintään puoli vuotta ennen suunniteltua kiertuetta olisi hyvä lähestyä. Sähköposti on oikein hyvä ja toimiva yhteydenoton tapa ja niitä toivotaan reilusti ja monipuolisesti. Ohjelmatarjouksia ei tule liikaa.
Yleisöt. Kulttuuritoimien suurimmat asiakasryhmät ovat lapset päiväkodista ala-asteikäisiin sekä keski-iän ylittäneet naiset, hyvin karrikoidusti sanottuna. Kaikissa kunnissa mainitaan huolestuneesti, ettei nuorille ja nuorille aikuisille ole paljoakaan tarjota. Yläaste ja lukioikäisille on joskus jotakin, muttei läheskään riittävästi tai heille suunnattua, mielenkiintoista sisältöä. 20-30 -vuotiaille ei ole mitään. Nuorille suunnattuja esityksiä tai ohjelmia ei kertakaikkiaan edes tarjota Tunturi-Lapin kuntiin, vain lapsille ja aikuisille suunnattua ohjelmaa.
Entä työikäiset? Työikäisten aikuisten hyvin rajallinen vapaa-aika on kilpailtu alue. Hyvinvoinnin ja pohjoisen elämäntavan nimissä suurin osa aikuisten vapaa-ajasta kuluu ulkoilun ja liikkumisen merkeissä, näin uskallan ainakin veikata. Ehkä kulttuuria, vapaa-aikaa ja sosiaalista elämää yhdistetään mieluiten kaupallisissa, yksityisen puolen järjestämissä illanvietoissa, keikoilla ja muissa tapahtumissa tai harrastetaan itse. Taiteesta ja kulttuurista kiinnostunut pieni vähemmistö on toki aktiivinen, osallistuva ja usein myös itse tekevä joukko. Olisi mielenkiintoista selvittää, mitä työikäinen väestö kaipaa kuntien kulttuuritoimilta. On ikävää järjestää tilaisuuksia, joihin ei tule juuri ketään ja syitäkin on vaikea tietää saati ennustaa, mikä ohjelma milloinkin kiinnostaa.
Toiveet
Yhtä suuri kuin haaste, on kulttuurialan tilojen toive ja tarve. Kulttuurin tiloja tarvitaan jokaisessa kunnassa; tilaa tanssille, teatterille, musiikille, sirkukselle ja kaikenlaiselle esittävälle taiteelle. Tarvitaan myös näyttely- ja galleriatilaa. Tarvitaan tiloja harrastaa ja harjoitella, kulttuuritoimijoiden toimisto- ja varastotiloja, työskentely- ja studiotiloja, tiloja tekniikalle ja tarpeistolle. Tilaa, jossa pyörii säännöllisesti erilaista taide- ja kulttuuriohjelmaa, konsertteja ja esityksiä, jonne kaikki asukkaat oppivat tulemaan, kohtaamaan toisiaan ja kokemaan mitä erilaisempia elämyksiä. Taiteelle ja kulttuurille omistetut, niiden tarpeisiin suunnitellut ja toteutetut, kulttuurielämään kaikin tavoin soveltuvat, kaikkia kulttuurialan tekijöitä, toimijoita ja yleisöjä yhteen kokoavat ja palvelevat tilat. Tilat tarvitaan jokaiseen kuntaan, koska matkat ovat liian pitkät kuntien välillä kuljettavaksi. Jokaisen kunnan nettisivuilta voi käydä laskemassa, kuinka monta liikuntatilaa, urheilukenttää, jäähallia, kuntosalia, liikuntahallia, reittiä ja muuta liikunnalle omistettua tilaa kunnat ovat rakennuttaneet ja ylläpitäneet vuosien varrella ja verrata tuota kulttuuritilojen määrään. Kulttuurialan tekijät haluavat käyttää voimavaransa työnsä tekemiseen eikä taisteluun toimivista puitteista, oman ammattialan olemassaolon todisteluun tai perusteluun oman työnsä arvosta, kun kulttuurin hyödylliset vaikutukset ihmisen elämälle on lukemattomin tutkimuksin todistettu.
Muun muassa tähän liittyen kunnissa toivotaan kulttuurimyönteisiä ja sen merkityksen tiedostavia, sivistyneitä päättäjiä, kunnanjohtajia ja virkamiehiä. Toivotaan alueelle syntyvää ja lisääntyvää positiivista kierrettä kulttuuriin liittyvissä asenteissa, joka voisi toimia koko alueen elinvoimaisuuden ja vetovoimaisuuden pohjavireenä.
Toivotaan ja tarvitaan nuorille lisää erilaisia taide- ja kulttuurimuotoja ja mahdollisuuksia sekä parempaa alueen yhteistä viestintää.
