Esittävä taide Tunturi-Lapin yrityksissä
Esittävällä taiteella on paikkansa Tunturi-Lappilaisessa yritysmaailmassa, tietenkin. On kuitenkin aivan mahdotonta käydä läpi kaikkia yrityksiä, joissa taiteella on jokin rooli ja se ei olisi tarkoituksenmukaistakaan. Tärkeintä kartoituksen kannalta on saada tarpeeksi hyvä ja kattava kuva yritysten näkökulmasta esittävään taiteeseen, joka valottaa sitä, minkälaisessa roolissa taide alueen yrityksissä ylipäänsä on, minkälaisia käytäntöjä siihen liittyy ja mitä haasteita, toiveita tai tulevaisuuden visioita on ilmoilla. Käännyin siis puskaradion puoleen, joka on varsin toimiva tiedotuskanava Lapissa tietyssä käyttötarkoituksessa. Tiedustelin matkan varrella useiden ihmisten mielikuvia ja ensimmäisiä ajatuksia siitä, missä yrityksissä voisi olla jotakin musiikkiin, tanssiin, teatteriin, sirkukseen, stand upiin tai muuhun esittävään taiteeseen liittyvää. Sain mainioita vinkkejä, joita seuraamalla haastattelin useammin mainitut yritykset. Suurin osa on ravintola-alan yrityksiä. Esittävää taidetta on joissain muodoissa varmasti muissakin yrityksissä, enkä viittaa tässä yhteydessä lainkaan kulttuurialan ja artistien omiin yrityksiin, joita käsitellään enemmän taiteentekijät -osiossa. Kokosin tähän osioon tietoa yrityksistä, jotka ostavat ja käyttävät esittävän taiteen palveluita konsepteissaan.
Yritin haravoida kysymyksilläni yrityskenttää mahdollisimman laaja-alaisesti, mutta päädyin siihen tulokseen, että esittävää taidetta on Tunturi-Lapissa oikeastaan vain hotelli- ja ravintola-alan yrityksissä. Esimerkiksi ohjelmapalveluissa sillä ei ole roolia kuin aivan satunnaisesti, kuten joiku -esityksinä ryhmille, shamaani -ohjelmia, tonttuja ja muita jouluhahmoja sekä tarinointia oppaiden toimesta. Muutoin esittävä taide sijoittuu kahviloihin, baareihin, ravintoloihin, hotelleihin ja hotellien auditorioihin. Jaottelin yrityksiä neljään ryhmään niiden kulttuurisen aktiivisuuden ja kokoluokkansa mukaan: suuret (yli 200 asiakaspaikkaa) ravintolat, joissa on joko säännöllisesti tai satunnaisesti kulttuuria sekä keskikokoiset (n. 100-200 asiakaspaikkaa) ravintolat, joissa on joko säännöllisesti tai satunnaisesti kulttuurialan ohjelmaa. Alle 100 paikkaisia baareja tai kahviloita ei vinkattu mistään suunnasta. Tiedän, että pienemmissäkin paikoissa on joskus esityksiä, bändejä, trubaduureja, dj:tä tai jopa näytelmiä, mutta ehkä niin harvakseltaan, etteivät alueen ihmiset miellä niitä varsinaisesti kulttuurin tapahtumapaikoiksi tai esitykset liittyvät johonkin isompaan tapahtumakokonaisuuteen. Haastattelemissani yrityksissä musiikki on esittävän taiteen lajeista ehdottomasti suurin ja tärkein monissa eri muodoissa. Lisäksi alueen ravintoloissa nähdään stand upia, joskus burleskia ja tietysti tanssikulttuuria, voi olla muutakin ja onkin ollut varsinkin aikojen saatossa. Musiikki on kuitenkin niin vallitsevassa roolissa ravintola-alan kulttuuriohjelmistossa, että käsittelen pääosin sitä, vaikkakin samat perusperiaatteet koskevat myös muita esittävän taiteen muotoja yhtään väheksymättä niitä alueen tarjonnassa.
Yleistunnelmia
Ravintolamaailmassa eletään vaikeiden vuosien jälkeen varovaisen tunnustelevaa aikaa, jossa monet asiat ovat väistämättä muuttuneet, eikä vielä aivan tiedetä, mitkä toiminnot loppuivat kokonaan ja mitkä mahdollisesti pikkuhiljaa käynnistyvät uudelleen. Yleinen tunnelma tuntuu olevan se, että paluuta koronaa edeltävään aikaan ei ole, vaan nyt käynnistellään jotakin uutta aikakautta, josta ei osata sanoa vielä mitään varmaa. Tunnelma on kuitenkin toiveikas ja varovaisen utelias. On eletty hyvä ja vilkas talvikausi ja monia esittävän taiteen toimintoja on pystytty käynnistämään, ei ehkä täydellä volyymilla, mutta mukavasti kuitenkin. Uusiakin asioita kokeillaan ja testaillaan. Yhteinen ihmettelyn aihe on ihmisten/asiakkaiden/yleisöjen muuttunut käyttäytyminen, joka entisestään lisää toiminnan arvaamattomuutta. Totuttiinko jo liiankin hyvin viihtymään viikonloput kotisohvilla ja lenkkipoluilla? Vältelläänkö vieläkin vaistomaisesti isoja massoja ja käydään mieluummin pienissä tai istumapaikoin varustelluissa konserteissa? Ehkä väki haluaa nauttia kulttuuria alkuillasta, lähteä suoraan ohjelman jälkeen kotiin ja hyvissä ajoin nukkumaan. Voi myös olla, että sosiaalinen tyhjiö purkautuu sellaisella juhlinnalla, ettei musiikilla tai esiintyjällä ole edes niin väliä, kunhan on ihmisiä ympärillä, hyvä meininki ja pidetään pitkästä aikaa hauskaa oikein olan takaa. Varmasti kaikkia näitä ilmiöitä nähdään yhtä aikaa ja paljon muita erikoisuuksia, mutta yhteistä on se, että mitään “normaalia” tässä ajassa ei vielä ole.
Yhteistä alueen ravintoloiden musiikkielämälle on se, että kuulijakuntana ovat kotimaiset matkailijat sekä paikalliset, niin sesonkiajan kuin ympärivuotisetkin asukkaat. Kansainvälisiä matkailijoita musiikki tai muu ravintolaohjelma ei juurikaan kiinnosta, vaan Lappiin tullaan luonnon ja talvielämysten perässä, konsertteihin pääsee kotimaassakin. Musiikkiohjelmistoa suunnitellaan siis matkailusesongin ja sen mukaan, minkälaista suomalaisväestöä milloinkin on liikkeellä. Yleisesti Tunturi-Lapin vuosikello pyörii karkeasti niin, että joulu-helmikuun matkailukeskukset ovat täynnä kansainvälistä asiakaskuntaa ja maalis-huhtikuu on kotimaisten hiihtäjien ja laskijoiden aikaa, toukokuussa ollaan kiinni ja kesästä ruskaan mennään vaihtelevasti taas kotimaisten matkailijoiden rytmiin kuitenkin niin, että syyskuu eli ruska on vilkkaampi ja vähän varttuneemman matkailijan aikaa. Loka-marraskuu on hiljaisempaa eloa ja sitten lähtee taas uusi talvi käyntiin. Jokaisella kylällä on toki omat painotuksensa kävijäkunnissa. Merkittävä havainto haastatteluissa oli paikallisten merkitys kulttuuriravintoloissa ja tapahtumissa. Etenkin jos paikallisuus -käsite otetaan käyttöön mahdollisimman laajassa merkityksessä, jolloin se voi pitää sisällään koko alueen asukkaat, sesonkityöntekijät, puolipaikalliset ja mökin omistajat, jotka viettävät pitkiä aikoja alueella ja kaikki, jotka viipyvät pidempään kuin viikon kerrallaan. Paikallisväestö ei ehkä aivan riitä muodostamaan kriittistä yleisömassaa, jolla tapahtumia voidaan järjestää varmuudella ympäri vuoden, mutta sen painoarvo on ratkaiseva, vähän konseptista riippuen. Musaa ja muuta ravintolaohjelmaa ja kulttuuria ei todellakaan alueella pyöritetä vain matkailun tarpeisiin vaan myös täällä pidempään olevien ja elävien ihmisten vuoksi.
Kulttuuri liiketoimintana
Ravintoloiden pääasiallista myyntiä on ruoka- ja juomatuotteet. Musiikin ja muun ohjelman rooli liiketoiminnassa riippuu konseptista. Tanssiravintoloissa musiikki on aivan ydinasemassa ja pohjimmainen syy tulla koko ravintolaan. Samoin areenoilla ja muissakin isoissa konserttipaikoissa, jotka on rakennettu nimenomaan musiikin ympärille. Harvoin musiikki eli sisäänpääsymaksut ovat kuitenkaan se tuote, jolla varsinaista liiketoimintaa tehdään. Lähtökohtaisesti tavoitteena on usein, että lipputuloilla saadaan kustannettua artistin kulut: keikkapalkkiot, matkat, majoitukset, ruokailut ja mahdollinen äänitekniikka. Varsinainen liiketoiminta syntyy sitten ruoka- ja juomamyynnistä kunkin ravintolan konseptin mukaan. Tavoite on tietysti looginen ja hyvä, mutta todellisuus on haastavampi kun eletään alueella, jossa asiakasmassan koko ja koostumus vaihtelee hurjasti viikon välein. Väistämättä jotkut keikkaillat kyykkää tapion puolelle ja jotkut tuottavat yli kulujen ja tätä tasapainottelua eletään hiljaisen ajan ja täyteen ahdetun sesongin keinulaudalla. Se myös jossain määrin kuuluu asiaan ja ravintolat järjestävät livemusiikkia myös hiljaisempiin kausiin pitääkseen työntekijät töissä, ravintolat auki, kylän elävänä ja yleisen tunnelman yllä luottaen siihen, että huippusesongilla tappiollisia iltoja taas tasoitellaan. Normaalia ravintola-alan toimintaa.
Pienemmissä paikoissa musiikki ja kulttuuri on enemmänkin hyvää asiakaspalvelua, lisäarvoa ja tunnelman luomista, enemmänkin niin kuin sijoitus asiakaskuntaan ja viihtymiseen, vaikka ihmisiä tulisi viettämään aikaa, syömään tai juomaan muutenkin. Joihinkin on vapaa pääsy ja toisiin hyvin kohtuullinen, pubiin sopiva sisäänpääsy. Kaikissa tehdään sitä todellista arkipäivän kulttuurityötä, koska nähdään musiikin ja kulttuurin muunkinlaiset arvot kuin eurot. Euroja pikemminkin sijoitetaan kulttuuriin omasta pussista ja selkänahasta, eikä niinkään kerätä kulttuurin kautta. Kulttuurityötä tehdään kuitenkin liiketoiminnan rajoissa ja se onkin mielenkiintoinen asia eri ravintoloissa.
Livemusiikin tehtävä on aina houkutella ihmisiä ravintolaan, joko eurojen tai elämänilon ja tunnelman nimissä. Maalis-huhti- ja osin syyskuukin ovat aikaa kun kotimaisten asiakkaiden määrä tunturialueilla on suurin. Isot paikat tykittävät livemusiikkia silloin joka ilta ja houkuttelevat avosylin suuret salinsa täyteen väkeä nauttimaan musiikista ja tanssista, sitä vartenhan ne on tehty. Isot lavat ja yleisöt vaativat isoja artisteja ja onkin tärkeää, että homma toimii ammattimaisesti ja hyvin hioutuneella systeemillä. Artistitarve on aika massiivinen lyhyen ajan sisällä ja se tuottaa omia haasteitaan. Levillä syntyy myös tilanteita, että juhlivaa kansaa on tuolloin liikkeellä niin paljon, ettei kaikille meinaa riittää asiakaspaikkoja ja baarit tulevat yksinkertaisesti täyteen. Luonnollisesti tuolloin ei tarvita musiikkia houkuttelemaan lisää ihmisiä liikkeelle, vaan livemusiikki voi jopa vaikeuttaa toimintaa tai sillä ei ole väliä, koska ihmiset haluavat vaan ylipäänsä mahtua sisään ravintolaan. Joulu-helmikuussa joudutaan myös puntaroimaan livemusiikin paikkaa, kun kylissä on 90 % ulkomaalaisia, joiden tarpeet ovat aivan erit kuin kotimaisten. Ehkä lapsiperheet haluavat tulla syömään rauhassa samalla kun livemusiikki ja sen asiakaskunta aiheuttavat ristiriitaa eri tarpeineen. Monet paikat ottavatkin bändejä juuri niihin vähän hiljaisempiin hetkiin, keskelle viikkoa tai vähän ennen ja jälkeen huippusesongin, jolloin livemusiikin tarkoitus taas toteutuu houkuttelemalla ihmisiä liikkeelle. Mikä on matkailukeskuksessa livemusiikin tai muun ohjelman oikea aika, paikka ja tyyli on vuosien saatossa kertyvää ravintolakohtaista näppituntumaa, joka lähtökohtaisestikin on varmaa kuin etanasta ennustaminen. Korona sekoitti senkin tuntuman ja joka ravintolassa ollaan nyt vähän arvailujen varassa.
Säännölliset kulttuuritoimijat
Suuret
Alueella on muutamia viihderavintoloita, joiden liiketoiminnan ytimessä tai yhtenä päätuotteista musiikki on aivan normaalina ja säännöllisenä perustoimintona. Ravintolat sijoittuvat matkailukeskuksiin ja niillä kaikilla on omat profiilinsa ja asiakaskuntansa. Ylläksen alueen suurimmat viihderavintolat ovat Lapland Hotels -ketjun omistuksessa. Lapland Hotels on Suomen suurin yksityinen hotelliketju, johon kuuluu 19 hotellia ja 5 hiihtokeskusta (Ylläs-Äkäslompolo, Olos, Pallas, Luosto ja Ounasvaara). Samaan konserniin kuuluu myös Pohjoismaiden suurin safarifirma Lapland Safaris ja autotestaustoiminta Oloksella. Ylläksellä sijaitsevat Äkäshotelli ja Ylläskaltio ylläpitävät koko Tunturi-Lapin, ehkäpä koko Lapinkin, elinvoimaisinta ja vilkkainta tanssimusiikkikulttuuria. Siinä, missä tanssimusiikki on muuten valtakunnallisesti vähentymässä, Ylläksellä se on voimissaan. Tanssimusiikin ystävät ovat käytännössä täysin kotimaisia yleisöjä ja matkailukeskuksissa pääosin keski-iän ylittäneitä ulkoilevia matkailijoita. Äkäshotellilla soi tanssimusiikki liveorkesterin tahtiin maalis-huhti- ja syyskuussa joka ikinen päivä ja muinakin aikoina keskimäärin 2-3 iltaa viikossa, kesäisin juhannuksena ja Ylläs Soikoon -viikonloppuna. Toisinaan on vähän popimpaakin ohjelmistoa, sekin kuiten tanssittavissa. Legendaarisen Riemuliiterin lopetettua, myös Ylläskaltioon on laajennettu tanssikulttuuria ja vuoden aikana näissä kahdessa, kun mukaan lasketaan päivätanssit ja kahden orkesterin illat, soittaa yhteensä jopa 180 bändiä. Asiakkaita on viime vuosina siirtynyt muiden keskusten kävijöistä Ylläkselle ihan tanssimusiikin perässä. Tosin myös Levillä on tanssittu tänä keväänä elävän tanssimusiikin tahtiin vuosien tai jopa vuosikymmenten tauon jälkeen kun myöskin Lapland Hotelsin Sirkantähti kokeili naistentansseja tiistaisin ja torstaisin maalis-huhtikuussa. Kokemukset olivat sen verran positiivisia, että jatkoa suunnitellaan tulevalle ruskalle. Tanssimusiikkikulttuuri on ehkä hiipumassa tai vähintäänkin muuttumassa, mutta loppumassa se ei ole vielä pitkään aikaan Tunturi-Lapin menosta päätellen.
Laajemman musiikkiskaalan pääareena Tunturi-Lapissa, ehkä koko Lapissakin on Levin Hullu Poro suurimpana näyttämönään Areena, joka on yksi Suomen suurimpia live-klubeja 1700 asiakaspaikalla. Areenalla voi soida melkein mitä vaan ja on vuosien varrella soinutkin. Live musiikki soi 120-150 päivänä vuodessa, maalis-huhtikuussa päivittäin ja muinakin aikoina viikonloppuisin tai 3 päivänä viikosta. Hullu Poro on leviläinen yksityisomisteinen konserni, jossa toimii monipuoliset majoitus-, ravitsemus- ja ohjelmapalvelut mm. 17 eri ravintolan voimin. Säännöllisesti musiikkia on Areenalla ja Wanhassa Hullu Porossa, satunnaisesti muissakin yksiköissä. Areenalla soi livemusiikki aina kun se on auki. Hullun Poron filosofian mukaan ollaan avoimia kaikenlaiselle musiikille ja kaikenlaisille ihmisille, on se sitten gospelia, erotiikkamessuja tai jotain aivan muuta. Levillä eletään sen mukaan minkä verran ja minkälaista väkeä keskuksessa milloinkin on ja minkälaista ohjelmaa on saatavilla. Hullu Poro elää hetken ja tarpeiden mukaan, avaa ovia ja järjestää ohjelmia, jos mielenkiintoa on ja löytyy hyviä ideoita ja yhteistyökumppaneita. Pohjoinen sijainti ja logistiikka ovat ne suurimmat tekijät, jotka rajaavat sitä, mitä Hullussa Porossa voidaan tehdä ja toteuttaa. Logistiikan haasteisiin pureudutaan tarkemmin haaste-osiossa.
Levin Ihku lukeutuu vielä näihin alueen suurempiin säännöllisiin musiikkiravintoloihin ja päätuotteena Ihkuissa on karaoke. Kärppien omistama ketju pitää sisällään neljä Ihkua (Levi, Ruka, Tampere ja Helsinki) sekä kaksi Old Mates brittipubia (Levi ja Tampere). Ihkun yläkerrassa soi aina karaoke ammattilaisten vetämänä ja huippuluokan äänentoistolla, alakerrassa livemusaa tai vähintäänkin dj. Keväällä artisteja on lähes joka ilta tai vähintään neljänä iltana viikosta. Hiljaisena aikana vähemmän. Ihkun artistien musiikki täytyy olla sen verran menevää, että sitä on kiva seisten katsoa ja 250 asiakaspaikan raameihin sopivaa muutenkin. Ihkun ja Areenan artistit ovat vähän erit vaikkakin musagenret usein lomittuvat ja molemmissa esiintyy paljon tämän hetken kiinnostavimpia kotimaisia artisteja.
Ylläs soikoon. Kuva:Emmi Kähkönen
Keskikokoiset
Tunturi-Lapissa on tällä hetkellä oikeastaan kaksi keskikokoista n. 100-200 asiakaspaikan ravintolaa, joissa musiikki on säännöllinen osa toimintaa. Säännöllisyys toki tarkoittaa Tunturi-Lapissa sesongin luontaisen rytmin mukana elämistä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Public House Selvä Pyy Ylläksellä ja brittipubi Old Mates Levillä istuvat tähän kategoriaan ja molemmissa soi livemusiikki säännöllisesti, kuitenkin omalla rytmillään ja tyylillään. Haluan nostaa tähän joukkoon myös Bar Alakerran Leviltä, vaikkakin sen toiminta on tällä hetkellä muutoksen kourissa. Bar Alakerta on tarjoillut vuosikausia säännöllistä elävää musiikkia Levillä, mutta on muuttanut ja laajentanut juuri toimitilojaan ja konseptiaan ja sen myötä vähentänyt toistaiseksi livemusiikin osaa.
Keskikokoisen baarin rajallinen asiakasmäärä rajaa artistivalikoimaa jo hinnan suhteen lähtökohtaisesti. 1500 paikkaiseen ravintolaan voi ottaa erikokoisen ja hintaisen bändin kuin 150 paikkaiseen, se on selvää. Ohjelmistossa onkin usein valtavirrasta poikkeavaa, vähän erilaisempaa musiikkia, kansankulttuureista kumpuavaa juurimusiikia, bluesia, folkia tai uusia nousevia artisteja. On ehkä pienempiä kokoonpanoja, trubaduureja ja duoja. Musagenre voi olla lähes mitä vaan ja monenlaista voidaan joustavasti kokeilla, kunhan se istuu kunkin ajan asiakaskunnan pulssille ja sopii baarin henkeen yleensäkin. Paikkoja yhdistää jokseenkin vahva kanta-asiakaskunta, jonka joukossa paikallisväestöllä on oma painava roolinsa. Kaikki paikat ovatkin lähestulkoon ympäri vuoden auki, silloinkin kun matkailu on hiljaisempaa. Levi ja Ylläs matkailualueina poikkeaa siinä, että Ylläksellä ns. vaihtopäivät sijoittuvat edelleen vahvasti viikonloppuun, joskaan ei niin tiukasti kuin aikaisemmin. Edellisen viikon vieraat lähtevät ja seuraavat saapuvat, joten viikonloppuna matkailijat eivät vielä ehdi ohjelmiin ja palveluihin, vaan keikat ja ohjelmat painottuvat viikonpäiviin. Levillä vaihtopäivä on joka päivä, joissakin baareissa joka päivä on myös lauantai. Mainittava on myös dj-kulttuuri, jolla on todella iso merkitys ennen kaikkea Levillä, jossa dj on lähes peruskalustoa joka baarissa vahvaan after ski -kulttuuriin liittyen. Ylläksellä dj:t eivät ole ollenkaan yleisiä. Keikat kuitenkin painottuvat Levillä viikonloppuihin, Ylläksellä riippuu bändistä. Onhan se mukava järjestää välillä ohjelmaa viikonloppuihinkin, jolloin paikalliset ehtivät ja pääsevät illanviettoihin.
Keskikokoisten ravintoloiden vahvuus on olohuonemainen tunnelma, jonne kävijöiden on helppo kotiutua viikoksi, sesongiksi tai vuosikausiksi. Toiminta on ketterää, joustavaa ja vähän rennompaa kuin isompien organisaatioiden. Keskikokoiset baarit ovat usein kylien kulttuurielämän sykkiviä sydämiä, jossa musiikkia ja keikkoja ei järjestetä vain liiketoiminnan vuoksi, jos ollenkaan sen vuoksi, vaan kulttuuri ja musiikki on enemmänkin osa pubin persoonallisuutta, identiteettiä ja ehkä olemassaolon tarkoitustakin, jota toteutetaan liiketoiminnan sallimissa rajoissa.
Satunnaiset kulttuuritoimijat
Suuret
Sesongin mukana elävän, mutta kuitenkin säännöllisesti pyörivän kulttuuritoiminnan lisäksi Tunturi-Lapin yrityksissä on satunnaisia tai yksittäisiä, isojakin tapahtumia erilaisissa kohteissa. Alueen yli 200 paikkaiset satunnaiset kulttuurinäyttämöt kuuluvat lähes kaikki Lapland Hotels ketjuun. Puitteita tapahtumille kyllä on, mutta paikkojen pääasiallinen liiketoiminta on keskittynyt muuhun, eikä niiden asiakaskunta ole varsinaisesti kulttuurin kohderyhmää. Esittävää taidetta voi olla silloin tällöin vaihteen vuoksi tai yksittäisinä tapahtumina, miksipä ei, jos siihen on mahdollisuus, mutta siihen ei ole järkevää satsata kovin paljon resursseja, kun kyse ei ole ydinliiketoiminnasta. Tilaisuuksia kuitenkin järjestetään joko paikallisten iloksi, tapahtumien yhteydessä tai yleensäkin alueen elävöittämiseksi.
Ylläksellä, Ylläsjärven puolella sijaitseva ravintolakokonaisuus Taiga siirtyi Lapland Hotelsille juuri ennen koronaa. Useamman vuoden tyhjäkäynnin jälkeen Taigan syksyä jo vähän käynnisteltiin ja kevättä suunniteltiin, mutta sitten tuli ne kuuluisat pari muuttujaa. Pikkuhiljaa yli 1000 paikkaisessa ravintolassa kokeillaan, minkälaiselle iltaohjelmalle nyt olisi kysyntää. Stand upia on ollut Taigan ohjelmistossa jo vuosien ajan ja se jatkuu edelleen. Myös perinteinen Huipulla Puhaltaa -tapahtuma Boston Promenade Big Bandin siivittämänä kokosi Taigaan ennätysyleisön pääsiäisenä, joten tunnelma on toivekas. Tila palvelee myös hotellin asiakkaita päiväsaikaan.
Lapland Hotels Olos on keskittynyt vahvasti kansainvälisiin asiakkaisiin ja autotestaus on iso osa toimintaa. Huipputasokas ja Tunturi-Lapin suurin, 600 paikkainen auditorio taipuu säännöllisesti elokuvateatteriksi ja lisäksi pari kertaa vuodessa konserttisaliksi, jos joku sopiva artisti tai yhteistyökumppani löytyy. Muonion Naisvoimistelijat järjestävät myös auditoriossa tanssiharrastajien kevätnäytöksen vuosittain. Lapland Hotels Hetta järjestää tanssit muutaman kerran vuodessa, keväällä ja ruskalla. Marian päivien aikaan salin täyttää saamelainen musiikki ja tänä vuonna myös Hetan Musiikkipäivien yhteydessä on musiikkiohjelmaa. Lapland Hotels Kilpis on iltajuhlan näyttämönä pilkkikisoissa, joissa on tavannut olla joku artisti esiintymässä. Myös Levin Summitissa on josku järjestetty konsertteja yli 400 paikkaisessa auditoriossa.
Satunnaisten järjestäjien haasteet menevät äärilaidasta toiseen sen suhteen, että toisaalta puntaroidaan saadaanko tapahtumiin väkeä, kun mitään rutiinia ei varsinaisesti tapahtumilla ole. Ennustettavuus ja kannattavuuden puntarointi haastaa ja satunnaiset tapahtumat ovat aina pieniä riskihyppyjä ja kokeiluja. Toisaalta hotellit voivat olla niin ääriään myöten täynnä omaa asiakaskuntaansa, henkilökunta täystyöllistettyä ja ravintolatilat buukattuja, että jos jotakin siinä sivussa järjestetään ja tulijoita olisi enemmänkin, niitä ei pystytä majoittamaan tai ruokkimaan jo valmiiksi täysissä tiloissa. Kulttuuritapahtumat eivät voi hankaloittaa yritysten varsinaista ydintoimintaa, mutta mielellään niitä järjestetään tai ainakin mahdollistetaan, jos kaikkien kannalta löytyy sopiva ajankohta ja toiminnan muoto.
Keskikokoiset
Keskikokoiset ravintolat ovat ehkä joustavampia ja ketterämpiä kokeilemaan satunnaista kulttuuritarjontaa tilanteiden mukaan. Kulttuuri tai musiikki ei näissäkään ole päätuotteena tai ydintoimintana, mutta piristää mukavasti arkea mahdollisuuksien mukaan. Lapland Hotels Pallaksella ja Hotelli Harrinivassa Muoniossa on silloin tällöin erilaisia kokoonpanoja juhlapyhinä, tapahtumien yhteydessä tai kauden taitekohdissa. Lähinnä paikallisille ja hotellin asukkaille suunnatut keikat tuovat elämää taloon ja mukava on jotain erilaista järjestää muutaman kerran vuodessa. Kovin paljon paukkuja tapahtumiin ei voida kuitenkaan laittaa, kun paikalliset yleisömäärät ovat aika rajalliset, eikä oma asiakaskunta ole varsinaisesti kulttuurin yleisöä. Jos joku sopiva artisti sattuu olemaan alueella sopivaan ajankohtaan, sopivalla hinnalla tai läheltä löytyy joku paikkaan istuva kokoonpano, niin miksipä ei tuotaisi vähän elämää alueelle.
Cahkal Hotel Kilpisjärvellä on ottanut musiikkia mukaan konseptiin heti alusta asti. Viime kesänä avatussa hotellissa on järjestetty kulinaristisia konsertteja, joissa ruokakulttuuri yhdistetään musiikkielämykseen. Ruokaravintolaan istuva taide ja kulttuuri on saanut innostuneen vastaanoton ja siinä on potentiaalia kehittää ideaa eteenpäinkin.
Jussan Tuvassa Hetassa on muutaman kerran vuodessa tanssimusiikkia ja tapahtumaa Marian päivien ja Hetan Musiikkipäivien aikaan. Cover -pohjaiseen livemusiikkiin voi törmätä Levillä toisinaan myös Cafe Bar Kodassa. Keskikokoisissa satunnaisen kulttuurin tapahtumapaikoissa mennään vähän fiiliksen mukaan ja toteutetaan asioita, jotka tuntuu jotenkin vaivattomasti ja helposti olevan järjestettävissä, silloin kun niille tuntuu olevan tarvetta. Järjestelyt eivät saa viedä kohtuuttomasti aikaa ja resursseja ydintyöltä, vaan tapahtumat tuovat kivaa, pientä lisäpalvelua ja piristystä niin asiakkaille, työntekijöille kuin paikallisille. Mielellään käytetään hyviksi todettuja, varmoja kontakteja, jotta asiat sujuvat vaivattomasti ja vähillä riskeillä.
Haasteet
Välimatkat. Yrityksissä tapahtuvan kulttuurielämän, säännöllisen ja satunnaisen, suurimmat haasteet löytyvät Lapissa tuttuun tapaan pohjoisesta sijainnista ja logistiikasta. Myös tämä matkailun vaikutuksesta syntyvä erikoinen vuosikello sesonkivaihteluineen aiheuttaa aikataulullisia haasteita. Harva artisti tai muu esiintyjä voi lähteä Lappiin asti yhden keikan vuoksi, koska matkustaminen vie useamman työpäivän ja matkustuskulut nousevat keikkaa kohden kohtuuttomiksi. Niinpä Lapin ravintoloissa eletään kiertueiden ehdoilla. Jotta artisti voi tehdä kiertueen, tarvitaan useampia tarpeeksi samantyyppisiä esiintymispaikkoja matkan varrelle, jotta kiertueesta saadaan taloudellisesti ja käytännöllisesti järkevä ja looginen kokonaisuus. Jos keikkapaikat vähenevät pohjoisessa, ei kiertueita voida toteuttaa. Tämä nähdään yhtenä todellisena haasteena Tunturi-Lapissa. Sama logiikka pätee niin tanssiorkestereihin, areena -luokan artisteihin kuin pieniin ja keskikokoisiin kokoonpanoihin – kaikkiin, jotka Rovaniemen alapuolelta saapuvat. Eri matkailukeskuksissa, kylissä ja kaupungeissa esitettävien keikkojen ei nähdä kilpailevan keskenään, vaan kaikissa yrityksissä suorastaan toivotaan Lapin alueelle, jos ei nyt aivan naapuriin niin vaikka seuraavaan keskukseen, lisää samantyyppisiä keikkapaikkoja, joiden kanssa voitaisiin muodostaa luontevia kiertueketjuja. Samassa keskuksessa, sama artisti ei voi kahta keikkaa tehdä, kahdessa eri firmassa ainakaan saman viikon aikana, mutta jos keikka on esimerkiksi ensin Torniossa, sitten Ylläksellä, Levillä, Inarissa, Sodankylässä ja lähteissä vielä Rovaniemellä, Rukalla tai Oulussa, niin kaikki hyötyvät, eikä varmasti kilpailla samoista asiakkaista näillä välimatkoilla. Ketjuja voisivat muodostaa suuret säännölliset toimijat keskenään vähän tyylilaji kohtaisesti, keskikokoiset keskenään ja miksei tieto voisi kulkea satunnaisille tapahtumajärjestäjillekin.
Matkustus. Kuten tilanteesta ehkä voi jo päätellä, autoilu on aika ehdoton edellytys Lapin kulttuurielämässä. Kun lähtökohtaisesti ollaan kiertueisiin sidoksissa julkisen liikenteen tavoittamattomalla alueella, on esiintyjien kertakaikkiaan liikuttava omilla autoilla ja usein vielä koko keikkavarustuksen kanssa, koska keikkapaikkojen varustetaso vaihtelee, eikä tänne periferiaan yhtäkkiä vain äänitekniikkaa hommata. Matkustamisen ja majoituksen suhteen yritysten käytännöt ja suhtautuminen vaihtelee. Toisaalla halutaan esiintyjien hoitavan ja järjestävän kaikki itse ja laskuttavan yhden kokonaishinnan koko showsta. Kun tahti on kova, säätämiseen ei ole aikaa ja yllätyskuluihin varaa, vaan kaiken täytyy toimia sujuvasti ja mahdollisimman ennakoidusti, maksakoonkin vaikka vähän ekstraa. Toisaalla majoitus ja matkakulut eivät ole ongelma, päinvastoin ne voivat olla jopa neuvotteluvaltti, jonka avulla artistit joustavat keikkapalkkioista, yhdistävät lomailua esiintymisiin tai hyödyntävät kiertueiden välipäiviä, jolloin pienempiinkin paikkoihin saadaan ehkä kokoaan suurempia artisteja. Majoitus voi tosin olla haastavaa keskellä vilkkainta sesonkia, sillä tunturikeskukset ovat useinkin aivan loppuunmyytyjä. Artisteja on vuosien saatossa jemmattu ja majoitettu keikkaa vastaan vaikka ja minne, myös henkilökunnan koteihin, saunatupiin ja peräkammareihin, jos niitä on henkilökunnallakaan, sillä yhtenä jatkuvana ja kasvavana ongelmanahan alueella on myös krooninen asuntopula. Henkilökohtaisilla suhteilla on painoarvonsa näissä järjestelyissä. Keikkojen tarjoaminen ja järjestäminen hyvissä ajoin toki vähentää yleensä viime hetken säätämistä kaikissa toimintamalleissa.
Yleisöt. Ravintoloiden kulttuurielämän yleisömäärät ja yleisöihin liittyvät haasteet ovat yhtä ääripään ilmiöitä kuin sesonkivaihtelut. Lähtökohtaisesti kaikkien satunnaisesti kulttuuriohjelmaa järjestävien yritysten, joita on alueella siis muitakin kuin tässä selvityksessä mainitut, suurin haaste ja riski on epävarmuus, saadaanko yleisöä riittävästi paikalle. Oikeastaan kaikki Levin ja Ylläksen ulkopuolella tapahtuva kulttuuritoiminta jännittää samaa asiaa. Tuleeko ihmisiä, kannattaako järjestää, kiinnostaako tapahtuma tarpeeksi? Toki sitä jännätään tunturikeskuksissakin monen tapahtuman kohdalla, varsinkin huippusesongin ulkopuolella. Toinen ääripää on niin valtava asiakasmassa, että esittävä taide ei mahdu enää joukkoon. Ei riitä henkilökuntaa, majoitusta tai asiakaspaikkoja. Joskus asiakasryhmiä ja niiden erilaisia tarpeita on liikaa hoidettavana yhtä aikaa, kun toiset tahtovat illastaa ja toiset bilettää samassa paikassa. Myös satunnaisissa tapahtumissa voi olla yleisöryntäyksiä, joiden hoitamiseen ei ole rutiinia ja riittäviä resursseja. Se tasaisen varma peruskulttuuritoiminta jostain siltä väliltä onkin sitten kovemman työn takana.
Kuten aikaisemmin totesin, paikallisen väestön merkitys alueen kulttuuririennoissa on merkittävä. Ensinnäkin kulttuuria järjestetään pääosin kotimaisille matkailjoille ja paikallisväestölle. Ulkomaan matkailijoita kulttuurisisällöt eivät juurikaan kiinnosta, ainakaan tällä hetkellä. Kotimaisten matkailijoiden määrä alueella vaihtelee viikoittain ja heidän aikeitaan on vaikea ennustaa, koska matkan toiminnot päätetään usein vasta paikan päällä ja säidenkin mukaan. Jos tapahtumia halutaan järjestää varman päälle, tuupataan ne muutamalle viikolle huhti-maaliskuussa, jolloin tiedetään varmasti, että kotimaista matkailijaa on liikkeellä. Jos kaikki kulttuuriohjelma puristetaan varmoille viikoille, aika hiljainen on loppuvuosi, eikä paikallinen väki niihin huippusesongilla kerkeä mukaan. Kotimaan matkailijaa ja paikallista elämää on alueella kuitenkin ympäri vuoden, joten jonkinlaisen jatkuvuuden, ympärivuotisuuden ja elinvoimaisuuden nimissä keikkoja järjestetään myös hiljaisempiin hetkiin, jolloin ne ovat aina taloudellisia riskejä. Paikallisväestö ei yksinään riitä muodostamaan tarvittavaa yleisömassaa tapahtumiin ja matkailijatkin vain lyhyen ajan vuodesta, mutta yhdessä näistä muodostuu jo jonkinlainen pohja lähes ympärivuotiseen kulttuuritarjontaan Tunturi-Lapissa. Kyllä yritykset ovat valmiita riskejäkin ottamaan ja tekemään kulttuurin hyväntekeväisyystyötä, mutta ei kenenkään liiketoiminta kestä pitkään yleisön ääri-ilmiöitä ja paikallinen väestö parhaimmillaan tasoittaa aallokkoa luomalla aktiivisen yleisöpohjan kulttuurielämälle. Paikallista väestöä tarvitaan ja kaivataan kaikissa kulttuuritapahtumissa, niin säännöllisissä kuin satunnaisissa. Sitähän sitä sitten mietitään varsinkin koronan jälkeisessä ravintolamaailmassa, että mitähän se jengi tahtoo. Ainoa ja paras tapa kertoa ja ilmaista kulttuurielämän tarpeitaan on äänestää jaloilla. Jokainen kotisohvaan vaihdettu keikka- ja konsertti-ilta on ääni sille, ettei kulttuurielämää kaivata. Jokainen ihminen yleisön joukossa taas vahvistaa ja mahdollistaa osaltaan tapahtumien järjestämisen. Näin yksinkertaista se on.
Toiveet
Yritysmaailman kulttuuritoimijoiden toiveena olisi ensinnäkin ne toimivat kiertueketjut eli toivotaan sekä olemassa olevien paikkojen jatkavan aktiivisesti ja sinnikkäästi alalla että uusiakin avautuvan Lappiin. Tiettyyn pisteeseen asti kulttuurin ja viihteen kohdalla enemmän on enemmän ja kaikki voittaa kun tapahtuu tarpeeksi, kunhan ei aivan samaa touhuta kylki kyljessä. Toivotaan yhteistyötä ja yhteydenottoja alueen muilta ravintoloilta, että tehdään yhdessä ja kommunikoidaan. Tässä näen selvän kehittämiskohdan kulttuurialallekin pähkäiltäväksi ja yhdessä työstämällä kiertueketjutukseen saataisiin varmasti sujuvuutta, joka auttaisi myös esiintyjiä. Paikallista musiikkia ja ohjelmaa toivotaan toki, jos sitä vain on tarjolla. Paikallinen tarjonta pitäisi saada koottua johonkin selkeästi esille, josta olisi helpompi nähdä mitä täällä on ja tilata tarpeen mukaan. Matkustuskulujen ja aikataulutuksen suhteen paikallinen musiikki olisi todella ketterää ja joustavaa, jos se vain muuten sopii yrityksen konseptiin. Joka paikkaan tulee sähköpostitse tarjouksia ja sekin on ihan hyvä tapa, mutta massan sekaan helposti hukkuu hyviäkin esiintyjä ja monet käyttävät ammattimaisempia kanavia ja kontakteja.
Kuten aikaisemmin todettiin, kulttuuriohjelmat hädin tuskin kustantavat itse itsensä ja ravintoloiden varsinainen liiketoiminta syntyy ruoka- ja juomamyynnistä. Ravintolamaailmassa on jo jonkin aikaa ollut nähtävillä trendi, jossa juominen on vaihtunut syömiseen. Ihmiset juovat vähemmät tai juhlapaikat ovat tiivistyneet muutamiin tiettyihin kohteisiin. Ravintoloihin tullaan edelleen viihtymään, mutta mieluummin syömään ja ehkä kulttuurin paikka onkin muuttunut pienempiin paikkoihin ja alkuiltoihin. Taiteen tuominen ruokakulttuuriin kiinnostaa useammassa paikassa esim. ravintolateatterin ja illalliskonserttien muodossa. Siinäpä taiteentekijöille vinkki vitonen palvelumuotoiluun.
Yrityksissä toivotaan kulttuurielämän jatkumista ylipäänsä, että artistit jaksavat jatkaa vielä vaikeiden vuosien jälkeen ja niitä tulisi lisää, että ihmiset kävisivät aktiivisesti tapahtumissa ja kulttuuri olisi elinvoimaista, monipuolista ja aktiivinen osa Tunturi-Lappilaista elämää ja matkailua. Koko musiikkiala on muuttumassa ja livebändit senkun pienenevät kohti läppäreitä. Yleisöjen käytös muuttuu suuntaan arvaamattomaan, mutta kuitenkin toivotaan, että kulttuuri ja viihde-elämä jatkuisi tavalla tai toisella. Toivotaan myös paikallisten heräämistä ja osallistumista kulttuurielämään. Toivotaan arvostusta sille työlle, mitä tehdään sinnikkäästi ja paljon muidenkin kuin taloudellisten päämäärien vuoksi. Kyllä taiteella, kulttuurilla ja viihteellä on korvaamaton rooli alueella, se tuo elämää kyliin. Nyt ei ole kilpailun eikä omaan kuplaan vetäytymisen aika, vaan kulttuurialan tekijöiden täytyy tiivistää rivejä ja tehdä rinta rinnan kukin omaa juttuaan, toisiaan auttaen ja täydentäen. Kulttuurielämään tarvitaan kaikkien panosta ja osallistumista niin yritysten, yleisöjen kuin taiteentekijöiden suunnalta. Kukaan ei yksi luo elinvoimaista kulttuurielämää, eikä se synny omia aikojaan, vaan se on meidän kaikkien yhteisissä käsissä.
