Musiikki:
Käsivarren mieslaulajat ry
Kairanlaulajat ja pelimannit ry
Mieslauluyhtye Kulvakot ry
Viihdekuoro Vasitella ry
Kittilän Mandoliinimiehet ry
Enontekiön Musasorvi ry
Sirkus:
Rohki Hyä sirkus ry
Tanssi:
Tanssiseura Menomono ry
Muonion naisvoimistelijat
Teatteri/lausunta:
Taideseura Staalo ry (Loihakat lausujat, Sortin sakki)
Tunturi-Lapissa harrastetaan taiteen lajeja laidasta laitaan pääosin kansalaisopistoissa. Esittävään taiteeseen kuuluu esiintyminen, se on esittävän taiteen päätarkoitus. Esiintyminen kuuluu lajiin niin harrastuksessa kuin ammatissa. Kansalaisopistot ja muut harrastustoimintaa järjestävät tahot pitävät perinteisesti kevätnäytöksen kerran vuodessa, jossa harrastajat pääsevät harjoittelemaan lajiin kuuluvaa esiintymistä. Sen enempää esiintymisten organisointiin ei opistoissa ole resursseja, eikä tapahtumatuottaminen ehkä muutenkaan ole kansalaisopistojen ydintekemistä, vaan opetuksen järjestäminen. Osa esittävän taiteen harrastajista muodostaa luontaisesti lajin ympärille ryhmän ja yhteisön, kuten kuorot ja teatteriryhmät, ja nämä pakkaavat kehittymään niin taitaviksi, että syntyy tarve esiintyä useamminkin. Monet yhdistykset ovatkin syntyneet esittävän taiteen harrastamisen ympärille mahdollistamaan esiintymistä ja muuta perusharjoittelun lisäksi tapahtuvaa yhteistä toimintaa.
Musiikki
Tunturi-Lapissa toimii aktiivisesti useampia kuoroja, jotka on rekisteröity myös yhdistyksiksi. Käsivarren Mieslaulajat on moniääninen mieskuoro Muonion ja Enontekiön alueelta, joka toimii täysin itsenäisesti ja vapaaehtoisvoimin. Kittilässä kuoroja on useampia. Kairanlaulajat ja pelimannit laulavat laulamisen ilosta yhdessä äänessä. Mieslauluyhtye Kulvakot laulavat jopa neliäänisesti monenlaista ohjelmistoa ja Viihdekuoro Vasitella on tavoitteellinen sekakuoro, joka esittää musiikkia laidasta laitaan jopa 24 laulajan voimin. Kuorojen lisäksi musiikkiyhdistyksiä ovat Kittilässä Mandoliinimiehet ja Enontekiön Musasorvi, bänditoiminnan ja yhdessä soittamisen ympärille syntyneet yhdistykset.
Toimintamalli muissa paitsi Käsivarren mieslaulajissa on se, että viikoittainen harjoittelu tapahtuu kansalaisopiston kursseilla. Kuorojen ja bändien ohjaajat saavat normaalisti kansalaisopiston opettajan palkkaa työstään ja harrastajat harrastavat opiston kohtuullisilla kurssimaksuilla. Yhdistyksen perustamisen syyt ovat kaikilla ryhmillä samansuuntaisia, mutta toiminta voi olla aivan kevyttä tai vaikutuksilta hyvinkin merkittävää. Keveimmillään yhdistys on ikään kuin yhteisö ja yhteinen nimi esiintyvälle kokoonpanolle. Jos esiintymistä ei ole paljoa tai se tehdään täysin rahaa liikuttamatta, yhdistyksen rooli on vähäinen. Yksi syy yhdistyksen olemassaololle on avustukset. Yhdistys voi hakea esim. kunnan kulttuuriavustuksia, joilla maksetaan esiintymisasuja ja muuta tarpeistoa, matkakuluja, tilataan nuotteja ja kuorosovituksia tai järjestetään omia konsertteja. Kustannetaan siis esiintymiseen liittyviä kuluja ja näin myös mahdollistetaan esiintymistä harrastajille. Samaan tarkoitukseen kerätään vaihtelevasti myös jäsenmaksuja.
Kuorot ja orkesterit esiintyvät pääosin oman ja lähikuntien alueella perhejuhlissa (häät, hautajaiset, syntymäpäivät), hoitolaitoksissa (vanhainkodeissa), kunnan tapahtumissa (joulukauden avajaiset, kulttuuriviikot, itsenäisyyspäiväjuhlat) tai itse järjestämissään konserteissa. Konsertteja voidaan järjestää omina tilaisuuksina tai yhteiskonsertteina muiden esiintyvien ryhmien kanssa. Esityksissä on usein teemoja kuten joulu, muistokonsertti tai vaikka tietty vuosikymmen. Tilaajien toiveitakin toteutetaan etenkin yksityistilaisuuksissa. Yhdistyksiä tarvitaan rahan liikuttamiseen esitysten yhteydessä. Konserteista peritään pääsymaksuja, eikä tilausesityksiäkään aivan ilmaiseksi voida tehdä. Esityksistä kertyneet tulot käytetään matkoihin ja muihin esiintymiskuluihin. Esiintyjille ei palkkioita makseta, muttei esiintyjät maksupuolellekaan saisi jäädä. Joskus konsertissa voi olla ulkopuolisia ammattilaisia säestämässä tai hoitamassa valo- ja äänitekniikkaa ja tätä osaamista rahoitetaan yhdistykseen kerätyillä varoilla. Toisinaan esiintymiskutsuja ja mahdollisuuksia tulee kauempaakin, kulttuuripäiviltä tai harrastajafestivaaleilta ja jos rahaa riittää, voi yhdistys kustantaa ainakin osan osallistujien matkustuskuluista.
Haasteena joissain ryhmissä koetaan väen ikääntyminen ja uutta, nuorempaa harrastajakuntaa toivotaan mukaan. Kaikkiin ryhmiin toivotetaan tervetulleeksi uusia harrastajia, ovathan ne ihan kansalaisopiston avoimia harrasteryhmiä ja muutenkin avoimia yhteisöjä. Pääsykokeita tai taitotestejä ryhmiin ei ole, mutta on hyvä selvittää ryhmän tavoitetaso ja punnita istuuko se omiin odotuksiin tekemisestä. Tavoitteellisesti harjoittelevat ja aktiivisesti esiintyvät ryhmät vaativat aina enemmän sitoutumista. Koska ryhmät perustuvat harrastamiseen, on varsinkin työikäisten ihmisten aikataulujen sovittaminen esiintymisiin toisinaan haastavaa. Ongelmakohdaksi voisi mainita myös sen, että ryhmien ohjaajat, taiteen ammattilaiset saavat kyllä palkkaa perusopetuksesta kansalaisopistossa. Heitä kuitenkin tarvitaan myös esiintymisissä ja yhtäkkiä tästä kertyy aikamoinen määrä talkootyötä, joka ei opetukseen kuulukaan.
Sirkus
Sirkus on taiteenlajina nuorempi tulokas kuin vaikka perinteinen musiikki ja kuvataide, ainakin täällä pohjolan perukoilla. Sirkus on kuitenkin luonut tukevan jalansijan viimeisen kymmen vuoden aikana Tunturi-Lappiin ja etenki Kolariin, josta on tullut oikein sirkuskunta. Kolarissa on n. 150 sirkusharrastajaa ja ympärillä vielä kymmeniä aktiivisia vanhempia ja taustajoukkoja. Sirkusta harrastetaan myös Muoniossa noin 100 oppilaan voimin liikuntatoimen organisoimana ja on sitä välillä saatu lyhytkursseina Kittiläänkin. Kiinnostusta harrastukseen olisi enemmänkin, mutta resurssit ja opettajia ei tällä hetkellä riitä kaikille halukkaille. Syy vahvaan sirkusharrastamiseen Kolarissa on Rohki Hyä sirkus ry – sirkusharrastuksen tuki, kannatus ja vanhempainyhdistys. Kuvio on sama kuin musiikkiryhmissä: perusopetus toteutetaan kansalaisopiston kursseina ja yhdistys mahdollistaa esiintymisiä ja muuta oheistoimintaa harrastamisen ympärillä. Merkittävä panostus yhdistykseltä on välineistön hankinta ja hallinnointi. Rohki Hyä sirkus hankkii, kustantaa, huoltaa ja hallinnoin kaikkea sirkusvälineistöä, jota käytetään kansalaisopiston kursseilla ja esityksissä. Yhdistyksen suurin ja tärkein ponnistus, tuotos ja samalla tulonlähde ovat kevätnäytökset huhtikuussa. Näytöksiä varten panostetaan puvustukseen, maskiin, lavastukseen ja tekniikkaan. Tarpeistoa ja toteutusta varten haetaan avustuksia kunnalta, joskus muualtakin. Lipputulot ja muu oheismyynti käytetään taas harrastuksen tukemiseen, välineistöön, kurssimatkoihin ehkä ohjaajien koulutuksiin. Toisinaan tehdään muitakin tilausesityksiä ja tavoitteena on, että yhdistyksen varainkeruu tapahtuu nimenomaan esiintymällä, joka on yhdistyksen perustarkoitus. Tuloilla mahdollistetaan lisää esiintymistä ja rikastutetaan harrastusta vielä perusopetuksen lisäksi.
Yhdistyksen rooli alueen sirkuskulttuurissa on aivan oleellinen, koska lajintuntemus, asianatuntijuus ja verkostot sijaitsevat pitkälti yhdistyksessä. Näin on myös muiden taiteenlajien kohdalla. Uudet opettajat rekrytoidaan yhdistysten verkostojen kautta, sieltä saapuu esiintyjiä ja vierailevia opettajia, joiden kursseja ja esityksiä järjestetään yhteistyössä kulttuuritoimen ja opiston kanssa. 150 harrastajan verkosto vaatii myös tiedottamista, avustukset ja apurahat hakemista, esitykset organisointia yhdistyksen hallinnoinnista puhumattakaan. Toiminnanjohtajien talkootyömäärä kasvaa helposti kohtuuttomaksi. Rohki Hyä on tiennäyttäjä siinä mielessä, että ohjaajille pyritään maksamaan korvausta perusopetuksen ulkopuolisesta ohjaustyöstä, olkoonkin nimellistä, mutta kuitenkin. Ratkaisematta on jälleen tuotantoportaan ansainta, sen ympärivuotisen toiminnan pyörittämisen rahoitus, joka on liian laajaa ja vaativaa talkoilla hoidettavaksi. Helpotusta toisi jo se, että kansalaisopisto avaisi sirkukselle virkaopettajuuden, jolloin päätoimisen opettajan työhön sisältyisi suunnittelua ja opetuksen oheistoimintaa kuten esitysten valmistamista ja muuta, mitä musiikkin ja kädentaitojen opettajillekin vuoden mittaan kuuluu. Jos yhdistyksen toiminnan johtamiseen pystyttäisiin palkkaamaan ammattiosaamista, sirkusharrastus voisi hyvinkin laajentua kunnassa, naapurikuntiin ja vaikka Pajalaan asti. Jos yhdistyksessä väsytään ja toiminta hiipuu, loppuu myös sirkusharrastaminen kunnassa, niin oleellisessa roolissa yhdistystyö on.
Tanssi
Siinä missä Kolari on sirkuskunta, niin Muoniossa tanssitaan. Tunturi-Lapin naapurikunnista Sodankylä tunnetaan myös vahvana tanssikuntana ja Revontuli-Opiston kautta joitakin tunteja sieltä käsin toteutetaan myös Kittilässä. Tanssikulttuuria Tunturi-Lapissa luotsaa kuitenkin lähinnä kaksi tahoa: Tanssiseura Menomono ja Muonion Naisvoimistelijat. Menomono ry ylläpitää seuratanssikulttuuria Kolarin, Kittilän, Muonion ja Pellon alueella. Erilaisia paritanssikursseja järjestetään kansalaisopistojen tunteina, mutta yhdistys täydentää harrastusta lisäkursseilla, esiintymisillä ja yhteisillä kurssimatkoilla. Äkäshotellilla on kolme kertaa vuodessa tanssikursseja eri teemoilla. Välillä tehdään kurssimatkoja kauemmaksikin. Seura on ennen kaikkea yhteisö, jossa pidetään yhtä tanssiharrastajien kesken, nautitaan tanssiperinteestä uutta oppien ja pidetään seuratanssikulttuuria elinvoimaisena. Lisäksi vapaaehtoisvoimin pidetään kuntotansseja muutaman euron hintaan mm. Kolarin työväentalolla, eikä voi unohtaa Vaattojärven Rantapaviljonkia, jossa Vaattojärven kyläyhdistys on järjestänyt kesäisiä lavatansseja jo vuodesta 1992.
Muonion Naisvoimistelijat järjestävät tanssin opetusta yhteistyössä Muonion kansalaisopiston kanssa niin, että lasten ryhmät toimivat opiston alla ja jatkotasot Naisvoimistelijoissa. Lajeina on mm. showtanssia, kilpatanssilajeja, jazzia, countrya, discoa ja vaikka mitä. Vuoden treenaaminen huipentuu kevätnäytökseen Oloksen auditoriossa, jossa yli kolmekymmentä 6-70-vuotiasta tanssiharrastajaa luovat täyden shown vaikuttavalla puvustuksella ja todella monipuolisilla koreografioilla.
Teatteri ja lausunta
Esittävästä taiteesta musiikki on selvästi Enontekiön ja Kittilän juttu, toki muidenkin kuntien. Kittilässä lisäksi teatteri ja lausuntataide nousevat esiin kunnan erikoisuutena. Lausunta, runous, lauluntekeminen ja kirjallisuus ulottuvat pitkälle Kittilän perinteeseen ja näistä ammennetaan teatteri-ilmaisun keinoin lausuntaesityksiä. Teatteri on juurtunut alueelle koko ajan vahvemmin ja ryhmiä on lasten teatterista esiintyviin harrastajaryhmiin. Harjoittelu toteutuu teatterin ja lausunnakin osalta kansalaisopistojen kursseina. Teatteriharrastajat eivät ole katsoneet tarpeelliseksi perustaa omaa tukiyhdistystään, vaan sitä roolia hoitaa kittiläläinen pitkän linjan taiteilijayhteisö Taideseura Staalo. Staalon alla toimii kaksi esiintyvää ryhmää: Loihakat lausujat ja Sortin sakki, joiden esityksiä on myös palkittu alan tapahtumissa. Ryhmät esiintyvät kunnan tapahtumissa ja kutsuja tulee myös pitkin maakuntaa. Staalo hakee avustuksia, kerää lipputuloja tai korvauksia esityksistä ja vähän oheistuotemyyntiä, joilla esiintymisiä mahdollistetaan, ihan niin kuin muutkin harrastusten tukiyhdistykset. Jälleen kaikki tuotannollinen työ jää ohjaajien ja toiminnanjohtajien talkoiksi ja se ei ole vähäinen työmäärä se. Taideseura Staalo voidaan lukea myös taiteen yleisyhdistykseksi, joihin pureudutaan tarkemmin seuraavassa osiossa.
Haasteet
Harrastamisen tukiyhdistyksissä haasteet vaihtelee sen mukaan, miten laajaa toiminta on. Toisissa toiminta meinaa ikääntymisen vuoksi vallan hiipua, kun toisissa taas olisi niin paljon toimintaa, että sen koordinointi kaatuu liikaakin yksille harteille ja vieläpä talkoina tehtäväksi. Harrastustoiminnassa, niin kuin kulttuurialalla muutenkin harrastuksen ja työn välinen raja on häilyvä. Ihan mielellään asioita tehdään vapaaehtoisesti, mutta jossain kulkee raja, paljonko kukaan voi aikaa, osaamista, ammattitaitoa ja energiaa mukavaankin tekemiseen laittaa. Alan ammattilaisia tarvitaan harrastamisen opettamiseen, ohjaamiseen ja organisointiin, mutta vain rajattuihin tehtäviin löytyy palkkaresurssia nykyisistä rakenteista. Talkootöiksi jää kohtuuton määrä tuotannollista tekemistä, mikä ei aina ole sitä mukavinta yhdessä tekemistä. Usein harrastusten ohjaajat ja mahdollistajat sitä paitsi ovat osa ryhmää, jossa kaikki tekevät paljon yhteisen tavoitteen eteen. On vaikea hahmottaa kenelle milloinkin palkka kuuluisi ja kuka sitä ylipäänsä tarvii ja haluaa mistäkin. Jos raha-asioista ei uskalleta hallituksissa reilusti ja avoimesti keskustella, voi syntyä ikäviä jännitteitä yhteisöön. Tietysti suurin ongelma palkkakeskustelussa on raha ja se, mistä sitä ylipäänsä keksittäisiin yleistuotannollisiin töihin. Varainkeruulla ei henkilöitä palkata ja avustukset ovat aina suunnattuja kulujen kattamiseen tai hankintoihin. Hankkeita ja apurahaprojekteja voidaan käynnistää, mutta palkkaresurssi suunnataan silloin kyseiseen projektiin ja peruspyöritykset tehdään edelleen talkoilla.
Mainitaan nyt tilatkin vielä haasteiden jatkoksi, sillä jos eivät kuntien harrastustilat palvele kulttuuriharrastamista muissakaan organisaatioissa, ei ne kyllä yhdistystenkään toimintaa helpota. Me tarvitaan kulttuurille ja esiintymiselle omia tiloja!
Toiveet
Toiveissa toistuvat uudet ihmiset, joita toivotaan mukaan toimintaan niin yhdistystyöhön kuin harrasteryhmiin. Tervetuloa! Toivotaan myös yhteistyötä toisten esiintyvien ryhmien ja yhdistysten välille, yhteiskonsertteja, vuoroin vierailua kuntien välillä, kiertäviä esityksiä, kokoontumisia, yhteydenpitoa ja toimijaverkostoa. Olisi ihana esiintyä alueella laajemmin, nähdä ja kokea toistenkin tekemistä ja tehdä yhdessä.
