Tapahtumayhdistykset

Musiikki: 

Ylläs Acapellas ry

Väyläfestivaali ry

Arktiset Äänet ry

Puurajan kulttuuriyhdistys – Puuraja ry

Hetan Musiikkipäivät ry

Solekko Tehä ry

Kelontekemän kyläyhdistys ry / Kelontekemän musiikkivestivaalit

Kittilän kristillisen kulttuurin ja musiikin tuki ry & E-compass ry

Johtti Sápmellaččat

Sirkus: 

Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry

Elokuva:

Elokuvakerho Napapiirin Sankarit ry

Kulttuuritapahtumien syntytarinoita on yhtä monta kuin on tapahtumaa. Yleensä tapahtuma saa alkunsa innostuksesta, intohimosta tai yhdessä tekemisen ilosta. Tietty tyylilaji, teema tai taidemuoto kokoaa siitä kiinnostuneita ihmisiä yhteen ja halutaan kokoontua aiheen ympärille. Joskus koetaan, että alueelta puuttuu tietty skene tai alakulttuuri ja halutaan rikastuttaa tarjontaa eri tyyppisellä taiteella ja vaihtoehdoilla. Matkailukylissä on haluttu tuoda eloa ja meininkiä hiljaisempiin kausiin ja alkujaan tapahtumalla on voinut olla välillisesti taloudellisia tavoitteita eli houkutella matkustajia kyliin, alueen yrityksiin ja palveluihin. Yleensä kulttuuritapahtumilla halutaan luoda elämää, iloa, yhdessä oloa, hienoja kokemuksia ja kohtaamisia. Innostuksella käynnistetään hienoja tapahtumia ja saadaan paljon elämyksiä aikaan, mutta kaikkeen se ei riitä, eikä loputtoman pitkään. 

Suomi on yhdistysten luvattu maa ja järjestelmä ohjaa hyvin nopeasti hauskan vuoksi tekemisenkin Patentti- ja rekisterihallituksen ovelle. Viimeistään siinä vaiheessa kun raha astuu kuvioihin ja tapahtumaan olisi tulossa muitakin kuin oma tuttavapiiri, on käytännön kannalta helpointa joko valjastaa olemassa oleva yhdistys tapahtuman taustaorganisaatioksi tai perustaa uusi siihen tehtävään. Yhdistyksen perustaminen ja perustoimintojen hallinta on onneksi aika yksinkertaista, mutta vaatii toki järjestelmällisyyttä ja sitä yhdistyksistä löytyy vaihtelevasti. Yhdistyksen tarkoituksesta ja toiminnan laajuudesta riippuen yhdistyksen hallinto voi olla joko yhden henkilön hoitama pakollisten papereiden pyöräytys pari kertaa vuodessa tai isompaakin yritystä vastaava, yhteiskunnallisesti vaikuttava, mutta voittoa tavoittelematon organisaatio sekä kaikkea siltä väliltä. Kulttuurialalla yhdistystoiminta edustaa taiteen vapaata kenttää yritysmaailman ja julkisen sektorin rinnalla. Se on ikään kuin kulttuuritoimijoiden freelancer, jossa asiat tehdään omaehtoisesti ja omista lähtökohdista, ei niinkään markkinan, valtion tai julkishallinnon sanelemilla ehdoilla. 

Yhdistysten kulttuuritapahtumat Tunturi-Lapissa

Tunturi-Lapissa on useampia taide- ja kulttuuritapahtumia sekä niiden taustalla toimivia yhdistyksiä. Taidetta ja kulttuuria voi olla mukana monenlaisissa tapahtumissa, musiikkia kesäpäivillä tai tanssia kalamarkkinoilla. Kulttuuritapahtumia voivat järjestää lisäksi kunnat ja yritykset omina tapahtuminaan. Tässä osiossa keskityn yhdistysten järjestämiin tapahtumiin, joissa taide ja kulttuuri on pääteemana, ei lisäohjelmana. Muoniossa ja Enontekiöllä toimii kolme klassiseen musiikkiin painottuvaa tapahtumaa; Hetan Musiikkijuhlat pääsiäisviikolla, Väyläfestivaali, joka kuljettaa heinäkuussa tapahtumia pitkin Väylänvartta Suomen, Ruotsi ja Norjankin puolella sekä toimintaa käynnistelevä Arktiset Äänet, joka mm. yhdistää musiikkia ja ruokakulttuuria Kilpisjärvellä. Marian päivät juhlii Hetassa saamelaiskulttuuria huhtikuussa. 

Kolarissa yhdistysten kulttuuritapahtumat keskittyvät Ylläksen alueelle; Puurajan kulttuuriyhdistys (ent. Ylläs Soikoon ry) on järjestänyt heinäkuista Ylläs Soikoon tanssimusiikin tapahtumaa 80-luvulta lähtien ja Ylläs Jazz Blues on soinut tammikuun lopussa 90-luvulta asti. Ylläs Acappellas on vuosia koonnut kuoroja yhteen nauttimaan ruskasta ja kuoromusiikista, mutta jatko näyttää tällä hetkellä epävarmalta. Ruskaan sijoittuu myös elokuvafestivaali Kino Ylläs, jossa Äkäslompolon ulkoilmateatteri Ihmisen Rinki valjastetaan elokuvateatteriksi taivas alla. 

Kittilässä yhdistykset tuovat alueelle vaihtoehtoista ohjelmaa. Kesäkuinen Hiljaisuus-festivaali Kaukosen kylässä pohjautuu nykysirkukseen ja nykysäveltaiteeseen sisältäen toki paljon muutakin. Solekko Fest kokoaa ennakkoluulottomasti monia taiteenlajeja ja musiikkigenrejä, erityisesti lappilaisia taiteilijoita Könkään kylään elokuun lopussa. Levi Golden Gospel tuo kristillistä musiikkia Levin ruskaan ja Kelontekemän musiikkivestivaali on festivaaliksi kasvanut kyläjuhla kaikenikäisille ja sitä vietetään Kelontekemäjärven rannalla heinäkuussa.

Yleisöt – Kenelle tapahtumia järjestetään?

Kaikkien Tunturi-Lapin kulttuuritapahtumien kohdeyleisönä ovat ensisijaisesti suomalaiset; joko paikalliset asukkaat, mökkiläiset ja muu alueen väestö tai kotimaan matkailijat eri painotuksilla. Tottakai joukossa voi olla monenlaisia kävijöitä, mutta kansainvälisiä matkailijoita tapahtumat eivät juurikaan tavoita, eivät ehkä tavoittelekkaan. Väyläfestivaali tietysti tapahtuu osin Ruotsin puolella ja on suunnattu paikallisille molemmin puolin jokea, osin Norjaankin. Joillakin pitkän linjan tapahtumilla kuten Ylläs Jazz Blues, Hetan musiikkipäivät ja Ylläs Soikoon on jo vakiintunut kävijäkunta, joka koostuu pääosin kotimaisista matkailijoista, mutta myös paikallisista, jotka kokevat tapahtuman omakseen. Tapahtumasta on monille muodostunut vuotuinen perinne, jossa tavataan tiettyä tuttavapiiriä vuodesta tai jopa vuosikymmenestä toiseen. Odotukset pitkän perinteen jatkumisesta ovat kovat, mutta kävijäkunnan ikääntyessä painetta on myös uudistaa tapahtumaa niin, että nuorempikin väki löytäisi tapahtuman omakseen.

Vähän tuoreemmat tapahtumat kuten Kino Ylläs, Väyläfestivaali, Hiljaisuus-festivaali, Solekko Fest ja Levi Golden Gospel (Levi GG) ovat toisaalta löytäneet jo paikkansa ja yleisönsä Tunturi-Lapissa, mutta eivät todellakaan sementoituneet tiettyyn muottiin. Joka vuosi kokeillaan uutta ja kehitetään tapahtumaa vähän paremmaksi, vaihdetaan jopa tapahtumapaikkaa tai ajankohtaa, jonka yleisö sallii jokseenkin joustavasti. Yleisöt ovat myös astetta nuorempaa väestöä perinteisiin tapahtumiin verrattuna. Ruskaan sijoittuvien Kino Ylläksen ja Levi GG:n yleisöissä korostuu matkailijoiden osuus, muissa kesätapahtumissa paikalliset. 

Kelontekemän musiikkivestivaalit ja Marian päivät ovat alkuaan kyläjuhlia, joissa paikalliset, läheltä lähtöisin olevat ja muuten kylään ja sen kulttuuriin sidoksissa olevat ihmiset kokoontuvat toisiaan tapaamaan. Talkoovoimin työskentely on osa yhdessäoloa ja hauskanpitoa. Aito ja vilpitön tunnelma on kiirinyt kauemmaksikin ja tapahtumista on kiinnostuttu kauempanakin. Niinpä ne ovat laajentuneet kyläjuhlasta kulttuuritapahtumaksi, joihin osallistuu kaikenikäisiä paikallisia ja myös matkailijoita. 

Jokaisessa kulttuuritapahtumassa olisi hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään, kenelle tapahtumaa tehdään, sillä yllättävän usein tehdään vaan ja ihmetellään, että ketä sinne tulee, jos tulee ja minkä verran tulee. Pitkäaikaisilla tapahtumilla kohdeyleisö voi myös muuttua vuosien saatossa. Se, kenelle tapahtumaa tehdään määrittää koko tapahtuman luonteen ja toiminnan muodon. 

Ylläs Jazz Blues. Kuva: Jari Heikkilä

Rahoitus – Kuka maksaa tapahtuman?

Lipputulot

Yksikään taide- ja kulttuuritapahtuma ei pyöri lipputuloilla. Toistetaan lause. Yksikään taide- ja kulttuuritapahtuma ei pyöri lipputuloilla. Esittävä taide on kallista. Syy ei ole esiintyvien taiteilijoiden palkkataso, eipä todellakaan. Esittävää taidetta vain esittävät elävät ihmiset, jotka tarvitsevat työstään ja ammatistaan palkkaa. Jos ei ole taiteentekijöitä ja esiintyviä ammattilaisia, ei ole myöskään tapahtumia. Itse asiassa tämä on juuri se kohta josta nipistetään ja joustetaan kun rahat eivät meinaa riittää. Tehdään tutunkauppaa, tarjotaan näkyvyyttä ja yhdistellään esiintymistä lomamatkaan. Palkalla tai ilman nämä ihmiset täytyy kuitenkin kuljettaa tapahtumapaikalle läheltä tai kaukaa, mahdollisesti majoittaa ja ruokaakin tarvitaan. Matkustuskustannukset ovatkin iso osa tapahtumabudjetteja näillä leveyspiireillä. Esityksiin tarvitaan lisäksi kalustoa ja laitteistoa, monenlaista tekniikkaa ja sen alan ammattilaisia, lupamaksuja unohtamatta. Hintaa kertyy monista tekijöistä ja lopputulema on se, että esittävä taide on kallista, se vain on näin. Tapahtuma ei sitä paitsi synny yhdellä esityksellä vaan ne ovat aina kokonaisuuksia, joissa esityksiä ja esiintyjiä on useita ja ympärillä tapahtuu paljon muutakin. 

Maksoi mitä maksoi, tapahtumia ja esittävää taidetta; tanssia, musiikkia, teatteria, sirkusta ja muita taiteen lajeja halutaan ja tarvitaan ihmiselämään. Niillä on oma arvonsa ja roolinsa kaikissa kulttuureissa ja ne ansaitsevat omat tapahtumansa. Kaivetaan se raha siis jostain muualta. Lipunmyynti on toki osa tapahtuman tuotosta, vaikkei kaikkia kuluja katakkaan. Tapahtuman luonteesta riippuen lipputulojen osuus on isompi tai pienempi. Mitä suurempi painoarvo lipputuloilla on, sitä herkemmin järjestäjien on oltava yleisön pulssilla. Tapahtuma saa vahvasti kaupallisen sävyn, vaikkei sillä voittoa tavoiteltaisikaan. Ohjelmisto täytyy miellyttää riittävän isoa joukkoa ja kuitenkin säilyttää persoonallisen luonteensa, jotta se erottuu muusta tapahtumatarjonnasta. Lipputuloihin nojaavan tapahtuman on syytä suunnitella ja myydä tapahtumansa tarkoin, jotta riittävä yleisömäärä varmasti saavutetaan. Taiteellisten ambitioiden ja yleisön mieltymysten välisen kädenväännön voittaa yleisö niin kauan kun heidän rahoillaan tapahtumaa pyöritetään. Omia taiteellisia tavoitteita ujutetaan varman ohjelman lomaan. 

Oheismyynti

Yrityksethän ovat kautta aikojen rahoittaneet kulttuuriohjelmiaan ruoka- ja juomamyynnillä. Lipputuloilla voidaan kattaa osa esityksen kuluista, ehkä kaikkikin, mutta muu tuotto ja kate tehdään perinteisesti muulla myynnillä. Tapahtuma voi itsekin harjoittaa ruoka- ja juoma- tai muuta oheismyyntiä. Isommat festivaalit myös ulkoistavat myynnin vuokraamalla tapahtumasta myyntipaikkoja yrityksille, jotka myyvät yleisölle tuotteitaan tapahtumassa. Tämä malli on Tunturi-Lapissa täysin alihyödynnetty. Yleisempää on, että tapahtuma viedään yrityksen tiloihin ja sovitetaan heidän liiketoimintaansa, maksetaan jopa vähän tilavuokraa tai saadaan lupa järjestää tapahtuma niin, että yritys hoitaa omaan piikkiinsä oheismyynnin. Jos taustalla ei ole avustusrahaa, kantaa tapahtuman järjestäjä taloudellisen riskin lipunmyynnistä, maksaa esiintyjän kulut ja vie ilmaiseksi yritykseen koko tapahtuman yleisön nauttimaan talon antimista yrityksen hyväksi. Mukavaahan se on, jos alueen yhdistyksillä on varaa tällaiseen hyväntekeväisyyteen. 

Yritystuet

Kun mietitään tapahtuman rahoittamista, tullaan kysymykseen, kuka siitä hyötyy. Kohdeyleisö ja hyötyjä voivat olla sama tai eri taho tai osittain molempia. Niin kuin todettiin, yleisö hyötyy ja maksaa elämyksestään mahdollisen pääsymaksun sekä muut oheispalvelut, mutta se harvoin riittää tapahtuman kulujen kattamiseen. Voiko tapahtuma tuoda hyötyä alueelle laajemminkin? Jos tapahtuman katsotaan tuovan alueelle ihmisiä, jotka käyttävät alueen palveluita mm. majoitusta, ravitsemusta ja muita palveluita merkittävän määrän voivat alueen yrittäjät innostua rahoittamaan ja tukemaan tapahtumaa joko suoraan rahallisella sponsoroinnilla tai tarjoamalla resursseja tapahtuman käyttöön. Mm. Ylläksen musiikkitapahtumat ovat syntyneet tämän suuntaisesta yrittäjien yhteistyöstä aikoinaan. Alueen yritysten tulee tällöin vakuuttua tapahtuman tuottamasta hyödystä tai tukemisen into helposti hiipuu alkuvuosien innostuksen jälkeen. Tapahtuman täytyy myös olla aika suuri, jotta se todella tekee alueelle taloudellisen vaikutuksen siinä määrin, että yritykset katsovat tarpeelliseksi siihen panostaa vuosi toisensa perään. Yritykset voivat vaihtua, liiketoiminnan suunnat muuttua, uudet tulokkaat eivät ehkä näe tapahtuman merkitystä tai olettavat asioiden pyörivän jotenkin automaattisesti omillaan. Imago- ja markkinointihyödystäkin usein puhutaan kulttuuritapahtumien yhteydessä ja toden totta tapahtuma voi olla ensimmäinen tai ainoa asia, joka jostain kohteesta tai kylästä tulee mieleen. Siitä kulmasta voisi luulla, että matkailun alueorganisaatiotkin olisivat kiinnostuneita kulttuuritapahtumien elinvoimaisuudesta. Yritysrahoitus ei ole ongelmatonta, mutta tärkeää se on alueemme tapahtumille joka tapauksessa. Kun tapahtumia tehdään talkoovoimin, paukut eivät vain aina riitä yhteistyön ylläpitoon yritysten suuntaan. Useammassa yhdistyksessä pähkäilläänkin sponsoritoiminnan kehittämisen äärellä, mutta osaamista ja toimintamalleja puuttuu. 

Avustukset

Taiteen ja kulttuurin katsotaan tuottavan yhteiskunnassa taloudellisen hyödyn lisäksi ennen kaikkea inhimillistä hyvinvointia ja henkistä pääomaa, jonka voi toki myös kääntää euroiksi halutessaan. Esimerkiksi luovuus, itseilmaisu, vaikuttaminen ja vaikuttuminen, dialogi ja näkökulmien avaaminen katsotaan arvoiksi, joita taiteen ja kulttuurin nähdään edistävän ja tuottavat sivistys- ja hyvinvointiyhteiskunnassa. Näiden toteutumiseen halutaan sijoittaa julkista rahaa, jota yhteiskunnalliset instanssit jakavat taiteen tekijöille, toteuttajille ja mahdollistajille omien linjaustensa mukaisesti. Taide- ja kulttuuriavustuksia jakavat myös yksityiset säätiöt ja rahastot omien arvojen ja tarkoitusperien mukaan. Kulttuuriavustukset ovat lähes oma taiteenalansa ja varsinainen lomakeviidakko, josta selviytyäkseen yhdistyksen toimijoilta vaaditaan jo alan ammattitaitoa. En pureudu tässä selvityksessä syvällisemmin kulttuurialan rakenteisiin, jotka vaatisivat aivan oman selvityksensä. Todettakoon vain, että taide- ja kulttuuriala Suomessa toteutuu avustusten varassa. 

Yksi syy yhdistyksen perustamiselle pienenkin tapahtuman ympärille on juuri avustusten hakeminen. Yhdistys voi hakea julkista tukea taide- ja kulttuuritoimintojen toteuttamiseen useammilta tahoilta kuin yksityishenkilöt tai vapaat työryhmät. Usein ensimmäinen taho, jolta avustusta haetaan on oma kunta, joka myöntää pienehköjä summia alueen toimijoille. Jos tapahtumalla on aluetaloudellista merkitystä voi kunnan elinvoimaosasto panostaa toimintaan enemmänkin, mutta yleensä avustukset haetaan kulttuuritoimilta, jotka tukevat paikallisia toimijoita budjettinsa rajoissa ja jokseenkin tasavertaisesti. Lisäksi kunnat tarjoavat tiloja ja lainaavat tapahtumainfraa ja kalustoa tapahtumiin. Tunturi-Lapin yhdistykset hakevat kulttuuriavustuksia myös mm. Taiteen edistämiskeskukselta – Taikelta, joka on valtion avustuksia jakava laitos ja jakaa laajasti tukia erilaisiin taiteen ja kulttuurin tarkoituksiin. Suomen kulttuurirahasto (SKR) on yksi iso taiteen rahoittaja, samoin Koneen säätiö. Taikella ja Skr:llä on sekä valtakunnalliset apurahat, että maakunnalliset apurahat, joita haetaan eri hakukierroksilla. Suomessa on kymmeniä vapaan kentän tahoja, säätiöitä ja rahastoja, jotka myöntävät tukea taiteelle ja kulttuurille; on valtakunnallisia (Kordelinin säätiö), alueellisia (Tornionlaakson neuvosto, Saamelaiskäräjät), taiteenalakohtaisia (Musiikin Edistämissäätiö) ja lisäksi kansainvälistä yhteistyötä tukevia järjestöjä (Nordic Culture Point) muutamia mainitakseni. Myös Ely-keskus ja paikalliset Leader -ryhmät voivat rahoittaa yleishyödyllisiä kulttuurialan hankkeita. 

Kun yhdistys järjestää kulttuuritapahtumaa, on sen jossain vaiheessa tietoisesti tai tiedostamatta valittava joko kaupallinen tai yleishyödyllinen, avustusten tie. Jos yhdistys valitsee jälkimmäisen, herää kysymys, kuka tapahtumasta silloin hyötyy. Vastaus on kansa, medborgare. Jokainen avustuksia jakava taho määrittelee millä tavalla ja mitä kansanosaa haluaa erityisesti kulttuurilla tukea. Tahoilla on usein vahvoja arvoja ja teemoja, jotka valtion osalta ovat myös poliittisia linjauksia. Rahoituksia määritellään ja suunnataan erilaisiksi rahastoiksi, joista tapahtumilla on omansa. Jos siis lähdetään yleishyödylliselle linjalle, vastaus on, että rahoittaja määrittelee sen kuka tapahtumasta hyötyy ja myöntää avustuksia niille tapahtumille ja hankkeille, jotka heidän arvionsa mukaan parhaiten toteuttavat tätä tavoitetta. 

Taiteen ja kulttuurin avustuksista käydään kovaa kilpailua, joten toimintaa on suunniteltava huolellisesti ja rahoittajan tavoitteiden mukaisesti. Hyvä puoli on se, että nyt ei tarvitse murehtia taloudellista kannattavuutta vaan tapahtuman sisällössä painavat toisenlaiset arvot. Tapahtumissa korostuu tällöin korkeatasoiset, laadukkaat, rohkeat ja ajankohtaiset, yhteiskunnallisesti merkittävät, kokeelliset ja taiteellisesti kunnianhimoiset tavoitteet ja sisällöt, mutta myös tapahtuman oma persoonallinen ääni ja toimintaympäristö. On tärkeää perehtyä kunkin rahoittajan linjauksiin, valita tahot, jotka aidosti istuvat oman tapahtuman kanssa samaan suuntaan ja luottaa myös omaan visioon tapahtumasta. 

Yleishyödyllisen painotuksen tapahtumalleen ovat valinneet Hiljaisuus-festivaali, Väyläfestivaali, Hetan musiikkipäivät ja Levi Golden Gospel. Olennaista näissä yhdistyksissä on se, että tapahtumilla on taiteellinen johtaja tai muu aktiivi, joka hallitsee kulttuuriavustusten hakemisen ja jolla on hyvät, tapahtuman luonteeseen istuvat ammatilliset verkostot. Useimmiten taiteelliset johtajat ovat Etelä-Suomesta, sillä taiteen ammattilaisia on Lapissa vähänlaisesti. Samalla joudutaan hyväksymään avustusriippuvaisuus ja se, että jos joku vuosi avustuksia ei myönnetä, tapahtumaa ei järjestetä tai se järjestetään pienempänä versiona. 

Käytännössä tapahtumien rahoitus kootaan kaikista näistä elementeistä tapahtumakohtaisena palapelinä. Rahoituspohja riippuu paljolti tekijäporukan osaamisesta, kunnan tai kylän toimintamalleista ja jos totta puhutaan, niin myös tuurista. Kaikkea kokeillaan ja katsotaan mikä toimii ja kuinka käy. 

Työvoima – Kuka tekee tapahtuman?

Yhdistystoimintaan kuuluu yleishyödyllisyys, talkoohenki ja vapaaehtoistyö lähtökohtaisesti. On helppo hyväksyä ja olettaakin, että hallitustyö tehdään vapaaehtoisesti ja vapaa-ajalla. Myös käytännön askareet tapahtuman aikana hoidetaan pääosin talkoovoimin ja yhdessä tekemisen luoma osallisuus on tärkeä osa tapahtuman tunnelmaa. Joidenkin tapahtumien pääasia on juuri yhdessä tekeminen, kuten Kelontekemän musiikkivestivaaleilla, jossa muut tavoitteet saavutetaan, jos saavutetaan. Myös Solekko Festeillä yhteisöllisyys on tärkeässä roolissa ja talkoolaisia onkin tapahtuman aikana  yli 30 ydintiimin lisäksi, samoin Hiljaisuus-festivaalilla, jossa tekijäporukka voi nousta yli sataan henkeen, joista talkoolaisia kolmisenkymmentä. 

Jokaisella tapahtumalla on ydintiimi tai -henkilö, joka hoitaa tapahtuman järjestelyjä ympäri vuoden. Ydintiimit ovat yleensä 1-4 henkilön porukoita, joista osa voi olla hallituksessa, osa ei. Ydintiimit ja -henkilöt luovat Tunturi-Lapin tapahtumat talkootyöllä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Talkootyötunteja kertyy vuoden mittaan kymmeniä, jopa yli sata. Harva niitä viitsii edes laskea, niin työteliäässä harrastuksessa kun ei tunnu olevan aina järjen hiventä. Tapahtumien järjestämiseen laitettu aika on tapahtumien suurin resurssi, jota ilman Tunturi-Lapissa ei olisi ainuttakaan vapaan kentän kulttuuritapahtumaa. Jonkin aikaa tekeminen on antoisaa ja mielekästä, ja vapaaehtoisuus tekee siitä myös palkkatyötä rennompaa ja kevyempää kun kukaan ei voi esittää vaatimuksia. Tapahtuman tekemisen kautta tavataan samanhenkisiä ihmisiä ja se on mukavaa. Tapahtuman kasvaessa epämiellyttävien ja vaativien tehtävien määrä ja työmäärä lisääntyy, eikä ydintiimin osa olekaan aina niin hauska. Sekä yhdistyksen pyörittäminen, että tapahtuman hallinnointi kuten rahoituksen hakeminen ja muut paperityöt alkavat vaatia kulttuurituotannon ammattitaitoa, osaamista, jota ei järjestäjillä välttämättä olekaan. Olisi laajentumisen, uudelleen järjestäytymisen ja ammatillistumisen aika, mutta miten se tapahtuu? 

Tapahtumien taiteelliset johtajat tuovat tapahtumiin paljon kaivattua ammattitaitoa, näkemystä, verkostoa ja etenkin sitä avustusosaamista. Joskus avustuksiin saadaan ujutettua palkkabudjettia, jota maksetaan, jos tapahtumasta jää jotain viivan alle. Jos yhdistyksellä on meneillään muutakin toimintaa, kehittämistyötä, hankkeita, projekteja tai siinä työskennellään jonkinlaisella toiminta-avustuksella, voidaan työaikaa käyttää tapahtuman järjestelyihin, vaikkei tapahtumassa palkkarahaa varsinaisesti olisikaan. Enontekiöllä yhdistys ostaa pari kuukautta työpanosta kunnalta avustuksen turvin, jolloin kunnan toimistosihteerit voivat hoitaa muiden töiden ohella niitä tapahtuman raskaimpia paperitöitä. Ostopalveluina joitakin työtehtäviä voidaan ulkoistaa esim. tiedottamiseen ja mainontaan liittyen sekä tietysti kirjanpitoa. Suurin työmäärä jää kuitenkin ydintiimin iltojen iloksi ja sitä tehdään sillä osaamisella, mitä sattuu olemaan.  

Haasteet

Työvoima. Jos vapaan kentän kulttuuritapahtumat poistettaisiin Tunturi-Lapista kokonaan, jäljelle jäisi kuntien järjestämät kulttuuritapahtumat ja kansalaisopistojen kevätnäytökset. Lisäksi keikkoja, musiikkia ja tansseja voisi kokea alueen yrityksissä. Miltäs kuulostaa? Voi olla, että sitä kohti ollaan menossa. Talkootyön ja yhdessä ilmaiseksi tekemisen aika tuntuu olevan vähintäänkin pois muodista, jos ei kokonaan ohi. On vaikea saada ihmisiä mukaan ja työt kasaantuvat yksille harteille. Mukavasta yhdessä tekemisestä on tullut vaativa, palkaton työ, jota ympäristö ei pidä juuri missään arvossa. Ketään ei kiinnosta, tapahtumiin ei osallistuta tai panosteta, mutta ihan kiva, että jotakin tapahtuu. Näin asenneilmapiiriä kuvataan monelta taholta. Kulttuurin ja taiteen merkitys huomataan usein vasta sitten kun se puuttuu. Yhdistysten tuoma kulttuuritoiminta ja tapahtumat hyytyvät siihen, kun ydintiimit ja -henkilöt väsyvät, ymmärrettävästi. Joko syntyy kierre, jossa väsyneen henkilön tilalle etsitään ja taivutellaan uusi vapaaehtoinen, joka järjestää tapahtumaa niin kauan kun jaksaa tai toiminta hiipuu ja päättyy lopulta kokonaan. Kolmas tie on ammatillistuminen. Vapaan kentän yksi suurimmista ongelmista on ammatillisen tuotantoportaan puuttuminen. Tapahtumissa on esiintyjiä, joille maksetaan korvaus työstään sekä talkoolaisia tapahtuman aikana kohtuullisissa käytännön tehtävissä, jotka eivät kuormita tapahtuman ulkopuolella. Kaikki näiden väliin jäävä tuotannollinen, ympärivuotinen työ on kulttuurituottajan ammattitaitoa vaativaa palkkatyötä, jota nyt tehdään pyhällä hengellä ja pääosin aivan muun alan ammattilaisten toimesta.

Raha. Kyllähän kulttuurin rahoituksen monimutkaisuus ja epävarmuus on koko alan haaste ja se näkyy kaikissa kulttuurialan kerroksissa. Jos yhdistys saa luotua tapahtumalle edes jokseenkin toimivan liiketoiminta- tai rahoitusmallin yllä avattujen keinojen yhdistelmistä, vähintäänkin se tuotannollinen yleistoiminta jää toimijoiden selkänahasta kiskottavaksi. Yhdelläkään alueen tapahtumalla ei ole varmaa jatkumoa, vaan joka ikinen vuosi tehdään yksi tapahtuma kerrallaan, jos rahoitus saadaan järjestymään ja ihmisillä riittää virtaa tehdä. Harva saa kerrytettyä tapahtumille pohjakassaa, joka helpottaisi seuraavan vuoden tapahtuman suunnittelua ja järjestämistä, jolloin tapahtumiin lähdetään aina vähän takakenosta. Tapahtuman katsotaan onnistuneen, jos se jää edes nollille. 

Tilat. Suurin osa kulttuuritapahtumista järjestetään alueen muiden toimijoiden tiloissa: kunnan, seurakunnan, metsähallituksen tai yritysten tiloissa. Sopimusten kirjo on laaja ja yhteistyöstä on monia näkemyksiä ja toimintamalleja. Seurakunnissa kirkkoherrat päättävät tilojen käytön toimintaperiaatteista ja ne ovat siis joka seurakunnassa erilaiset, joka aiheuttaa toisinaan haasteita. Ravintolat ja muut yritykset suhtautuvat tapahtumiin vaihtelevasti. Kulttuurimyönteiset yritykset ymmärtävät tekemisen arvon muussakin kuin suorissa euroissa ja mahdollistamisen lisäksi ovat valmiit itsekin panostamaan tapahtumaan. Toisessa ääripäässä kulttuuritoimijat nähdään rasitteena ja häiriötekijänä yrityksen normaaliin liiketoimintaan, jolloin tästä häiriöstä odotetaan korvausta. Jokaisen tilan suhteen neuvotellaan oma sopimuksensa ja valmiiksi hioutuneet käytännöt ovat tapahtuman arvokasta kokemuspääomaa.

Arvostus. Konkreettisin tapa mitata sitä, mitä ihminen arvostaa, on tarkastella mihin hän käyttää aikansa ja rahansa. Samaa voi tarkastella yhteiskunnallisesta tai vaikka alueellisen asenneilmapiirin näkökulmasta. Alueen suurimmat toimialat ovat kunnallinen sektori ja matkailu. Yhdistysten kulttuuritoimintaan vaikuttaa suoraviivaisesti ja painavasti se, minkä verran nämä toimialat arvostavat kulttuuria rahassa ja ajassa mitattuna. Yhdistyksissä on tekemisen iloa ja intohimoa, paikallistuntemusta, taiteen ja kulttuurin erityisosaamista, tapahtumaan syntynyttä kokemuspääomaa, verkostoja, yleisöjä ja sitä arvokasta aikaa, jota lukemattomat ihmiset lahjoittavat elämästään kulttuurille. Vaikka kaikki laitetaan peliin, se ei riitä. Vaikka tapahtumatuotantoa saataisiin kehitettyä ammatillisen suuntaan, palkataan tai ostetaan ammattilaisten apua markkinointiin, viestintää, tuottamiseen ja talouden hallintaan, sekään ei riitä. Taide- ja kulttuuriala ei voi toimia alueella omillaan, irrallisena kuokkavieraana, vaan elääkseen ja kukoistaakseen se tarvitsee muiden alojen arvostusta myös ajassa, rahassa ja resursseissa mitattuna. 

Tiedotus ja markkinointi. Nostan vielä erikseen esille tiedonkulun vaikeuden, vaikka saman haasteen parissa painivat ehkä kaikki alat tietotulvaisessa ajassamme. Miten saada tieto tavoittamaan oikeat ihmiset? Tähän toivottiin kaikkein eniten myös yhteistyötä.

Toiveet

Yllä mainitut haasteet ovat monilta osin kulttuurialan rakenteellisia epäkohtia ja yhteisiä etelästä pohjoiseen. Ongelmilla on alueellisia sävyjä ja painotuksia, mutta kulttuurin rahoitus, työskentelykulttuuri, arvostus ja muut toimintaedellytykset vaativat jatkuvaa, väsymätöntä kehittämistä. Selvää on, että ratkaisuja kaikkiin yllä oleviin haasteisiin toivotaan kipeästi. 

Tämän lisäksi alueen yhdistysten toiveet ovat hyvin maltillisia ja käytännönläheisiä. Yksikään tapahtuma ei toivo valtavaa kasvua, vaan sen sijaan toivotaan jatkuvuutta, että saataisiin jatkaa tärkeää ja arvokkaana koettua tekemistä. Pitkäjänteisyyttä toivotaan. Jos rahoitukset olisivat pidempiaikaisia ja varmoja, tapahtumia voisi suunnitella ja kehittää useamman vuoden jänteellä. Toivotaan, että asioita voisi tehdä vuosi vuodelta paremmin, ei niinkään isommin. Toivotaan todella, että alueen yrittäjät ja muut toimijat näkisivät kulttuurin arvon ja osallistuisivat järjestämiseen. Jo asenteen muuttaminen, tiedon jakaminen omissa kanavissa, tapahtuman puolella seisominen ja pienikin resurssituki on kaikki elintärkeää tapahtumille ja sitä tarvitaan tapahtuman koko elinkaaren ajan. 

Jos kasvua johonkin toivotaan, niin siihen, että paikalliset osallistuisivat aktiivisemmin jo olemassa oleviin tapahtumiin ja vierailisivat ennakkoluulottomasti myös alueen muissa tapahtumissa kylä- ja kuntarajojen yli. Ei kaikkea tehdä vain matkailijoille, vaan yhdistykset ja tapahtumat ovat meän omaa kulttuurielämää, myös meitä itseämme varten. Totta kai matkailijoitakin toivotaan lisää tapahtumiin. Vain muutama tapahtuma on niin pitkäikäinen ja asiakaskuntansa vakiinnuttanut, että ihmiset saapuvat tänne periferiaan nimenomaan tapahtuman vuoksi. Tärkeämpää olisi saada tapahtumat niiden matkailijoiden tietoon, jotka sattuvat olemaan tapahtuman aikana alueella ja joille tapahtuma voisi tuoda lisäarvoa ja elämyksellisyyttä matkaan. Tapahtuma voi vaikuttaa toki matkailijan valintoihin niin, että muutenkin suunniteltu matka sijoitetaan juuri tapahtuma-ajankohtaan tai Lapin kohteista valitaan juuri tietty paikka kiinnostavan tapahtuman vuoksi. Tämä on se kohta, jossa tiedottamiseen ja markkinointiin toivotaan yhteistyötä ja apua. 

Alueellista yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa toivovat avoimin mielin kaikki. Voitaisiinko tiedottamista ja markkinointia yhdistää, luoda yksi kanava, johon kerätään alueen kaikki kulttuuritapahtumat? Se palvelisi asiakkaitakin. Voitaisiinko muutenkin pitää yhtä, tavata toisia, keskustella, jakaa kokemuksia, tietoa ja vertaistukea? Voitaisiinko vierailla toistemme tapahtumissa, tehdä yhdessä jotakin, esitysvaihtoa ja tutustua ylipäänsä toisiin tekijöihin? Voitaisiinko kierrättää alueellisesti tapahtumainfraa, kalustoa, telttoja, aitoja ja tekniikkaa? Hankkia kenties jotakin yhteiskäyttöön? Voidaanko yhdessä hakea avustuksia tilojen parantamiseen, katsomojen kattamiseen, tapahtumatelttojen hankkimiseen? Entä, jos saataisiin yhdessä palkattua yksi ihminen hoitamaan kaikkien tapahtumien tiedottamista ja kaikki maksaisivat palvelusta osan tai kirjanpitopalvelut tai tuotannollista apua, joissa tapahtumapuolella on aina omat kommervenkkinsä? Voidaanko kaikki tukea toinen toistamme, nostaa toisiamme ja kukoista yhdessä? Sanoisinpa, että kyllä voidaan, jos niin halutaan!